Kommentti: 15 tärppiä värikkääseen eduskuntasyksyyn – keltaisesta mekosta vihreään aaltoon ja sinisiin

Uusittu eduskuntatalo: Toive on, että arvokkaat tilat tuovat arvokkaat puheet. Ainakin tv-kuvissa suuren yleisön silmissä eduskunta palaa evakkoretken jälkeen instituution näköiseksi.

Keltainen mekko: Osa kansanedustajista aikoo pukeutua avauspäivänä keltaiseen mekkoon. Se on tuenosoitus kohun keskelle joutuneelle kansanedustaja Hanna Kososelle, jonka mekko vei huomion Putinin vierailulla. Mekko-gate saattaa olla jo vanhentunut, sillä entisaikaan kohut kestivät muutaman päivän, someajassa enää muutaman tunnin.

Hallitus: Sipilän hallituksen enemmistö on niin ohut, että se ei kestä enää loikkareita eikä oikein flunssa-aaltoakaan. Jälkiviisaana voi todeta, että Sipilän olisi kesän kriisissä kannattanut vahvistaa hallitusta joko RKP:llä tai KD:llä.

Alkoholi: Alkoholiuudistuksessa hallituksen ja opposition rivit repeilevät. Monimutkaisista viinaäänestyksistä menee todennäköisesti pää pahemmin sekaisin kuin keskioluesta.

Antti Rinne: SDP:n puheenjohtajan lausunnot eivät viime aikoina ole osuneet oikein lankulle – jatketaan urheilutermein – mutta mitä auttaisi valmentajan vaihtaminen, jos ikämiesjoukkueen jalka ei enää nouse. SDP:n menestys presidentinvaaleissa ratkaisee, onko nyt alkamassa Rinteen viimeinen taisto.

SDP: Puoluejohto on valitellut, että SDP:n viesti ei mene perille. Ehkä olisi aika miettiä myös viestin sisältöä. Yksi koepallo ilmaan: kun demari menee VR:n junaan, näkeekö hän ensimmäiseksi yhden veturinkuljettajan vai vaunullisen matkustajia.

Vihreät: Gallupit kertovat, että Vihreät ovat nyt vastaus kaikkeen siihen, mihin SDP ja Vasemmisto ovat kysymysmerkkejä. Työelämän raju muutos ja kaupungistuminen ovat suuria virtauksia, jotka vievät vääjäämättä vihreitä seuraavaan hallitukseen.

Touko Aalto: Jo puheenjohtajakampanjansa aikana Aalto keskittyi siltojen rakentamiseen eikä niiden polttamiseen. Valinta on hyvä. Mutta tästä eteenpäin Aalto on suurennuslasin alla sanomisistaan – ja myös tekemisistään.

Siniset: Nimi vaihtuu sellaista tahtia, että kansa ei tahdo pysyä perässä. Ei lupaa hyvää Sinisille, että kannattajakorttien kerääminen puolueen perustamiseksi etenee niin tahmeasti. Jos siinä vielä paljonkin aikaa tuhlaantuu, niin puolueen kannattajat eivät enää kohta muista, miksi perussuomalaisista piti loikata pois.

Perussuomalaiset: Toisaalta PS:n värikäs johtajisto jaksaa aina muistuttaa, miksi kaikki eivät tunne Halla-ahon johtamaa puoluetta omaksi kodikseen. Viimeksi näin teki Juho Eerola, jota poliisi epäilee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Aina sattuu ja tapahtuu, kun varapuheenjohtajat Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola avaavat suunsa. Syksy näyttää, tykätäänkö sanomasta vai ei.

Maahanmuutto: Rajat kiinni vai avointa suvaitsevaa eurooppalaisuutta vai jotain siltä väliltä. Tämä on eduskuntasyksyn, ensi talven ja myös presidentinvaalikamppailun hallitsevia teemoja.

Tiedustelulaki: Sekä presidentti että pääministeri kiirehtivät tiedustelulain uudistamista. Tämä vaatisi eduskunnassa taakseen 166 kansanedustajaa eli myös osan oppositiosta. Ratkaisevaa on, nostaako Rinteen SDP peukun ylös vai alas. Turun iskujen jälkimainingeissa lakien jarruttaminen voisi näyttää huonolta.

Työmarkkinat: Puoluejohtajilla on taas kova tarve sorkkia myös palkkaneuvottelupöytiin. Kymmenen vuoden takainen tasa-arvotupo ja sen jälkipyykki on siis jo autuaasti unohdettu. Pitää kuitenkin luottaa työmarkkinajärjestöjen kokeneisiin neuvottelijoihin. Yleensä kun ongelmia on eniten ennustettu, niitä on vähiten ilmaantunut.

Talouskasvu: Kituvuosien jälkeen hallitus pääsi näyttäytymään budjettiriihessä hyväntekijänä, joka jakoi pikkurahoja sinne tänne. Tähän mennessä talouden käänne ja työllisyyden paraneminen eivät ole sataneet hallituksen laariin, mutta sekin hetki voi vielä tulla.

Suomi100: Juhlavuoden Yhdessä-teema tuskin näkyy eduskunnan syyskauden kiihkeissä väännöissä. Ja hyvä niin. Politiikkaan tarvitaan väriä.