Norjassa kannatus EU-jäsenyydelle on nousussa. Keskustelu jäsenyydestä on palannut myös maan politiikkaan vaalien alla.
Norja pitää hallussaan epävirallista ennätystä Euroopan unioniin, tai sen edeltäjiin, hakemisesta. Vuonna 1962 maa haki Euroopan yhteisön (EY) jäsenyyttä, mutta Ranskan presidentti Charles de Gaulle torppasi laajentumisen.
Samoin kävi uudelleen viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1972 neuvoteltu jäsenyyssopimus oli jo valmiina allekirjoitettavaksi, mutta norjalaiset itse kumosivat sen kansanäänestyksessä.
Uusi kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä järjestettiin vuonna 1994, vain noin kuukausi sen jälkeen, kun Suomessa ja Ruotsissa oli äänestetty jäsenyyden puolesta.
Tälläkin kertaa niukka enemmistö äänesti jäsenyyttä vastaan.
– Kyllä-puolella oli paljon jyrkempi mäki kiivettävänään kuin Suomessa ja Ruotsissa. Norja oli jo aiemmin liittynyt Euroopan talousalueeseen (ETA) eikä jäsenyys enää vaikuttanut sisämarkkinoille pääsyyn, sanoo professori John Erik Fossum.
Fossum työskentelee Oslon yliopistolla ARENA-tutkimuskeskuksessa, joka keskittyy Euroopan integraatioon.
Yhtä aikaa sisällä ja ulkona
ETA:n jäsenenä Norjalla on pääsy useisiin EU:n ohjelmiin sekä sisämarkkinoille, paitsi kalastuksen ja maatalouden osalta.
Tästä se maksaa satoja miljoonia euroja vuosittain.
– Tilanne on monimutkainen. Norja on tavallaan yhtä aikaa unionin sisällä ja ulkona. EU:n kanssa on solmittu noin sata erillistä sopimusta, Fossum selostaa tilannetta.
Vastineeksi sisämarkkinoille pääsystä Norjan pitää omaksua huomattava osa EU:n lainsäädännöstä. Ilman jäsenyyttä sillä ei ole sananvaltaa päätöksiin EU-instituutioissa.
– On tietyllä tapaa outoa, että maassa, joka on hyvin itsetietoinen demokratiastaan, suuri osa lainsäädännöstä tulee ulkopuolelta ilman mahdollisuutta vaikuttaa. Se on kiusallinen tilanne.
Sopimus Euroopan talousalueeseen kuulumisesta nauttii kuitenkin suurta suosiota Norjassa.
Fossum sanoo, että sopimus pitää eurooppalaisen integraation kannattajat riittävän tyytyväisinä sisämarkkinoiden kautta. Kansallismielisemmät voivat korostaa muodollista itsemääräämisoikeutta, vaikka tosiasiassa osa siitä on luovutettu EU:lle.
EU-jäsenyyden kannatus kasvussa
Mielipidemittauksissa norjalaisten enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan. Jäsenyyden kannatus on kuitenkin ollut nousussa jo useamman vuoden.
Viimeisimmässä Norjan yleisradion NRK:n teettämässä mielipidemittauksessa EU-jäsenyyttä vastusti 43 prosenttia vastaajista, 37 prosenttia kannatti.
Vielä kymmenen vuotta sitten kannattajien määrä oli kaikissa kyselyissä alle 20 prosenttia.
Oslon keskustan kävelykadulta EU:n kannattajia ei ole vaikea löytää.
– Erityisesti tässä turvallisuustilanteessa jäseneksi liittyminen pitäisi tehdä kiireellä, mutta joka tapauksessa me kuuluisimme sinne. Olemme osa Eurooppaa, Hanne Skartveit sanoo.
– Minusta on todella typerää olla EU:n ulkopuolella. Olisi esimerkiksi paljon helpompaa tehdä bisnestä Euroopan markkinoilla, ruuan hinta laskisi ja kauppojen tuotevalikoima kasvaisi, kun olisimme jäseniä, sanoo Oliveriksi esittäytyvä mies.
Professori John Erik Fossumia ei yllätä, että toimittajan kohtaamat oslolaiset ovat EU:n kannalla. Hänen mukaansa Oslossa ja muissa etelän suurissa kaupungeissa EU:n kannatus on ollut aina vahvinta. Eniten vastustajia on harvaan asutussa pohjoisessa.
Trump ja Venäjä suosion kasvun taustalla
Kannatusta EU-jäsenyydelle on kasvattanut ennen kaikkea epävakaa maailmantilanne. Suurelta osin suosion kasvu on tapahtunut Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen.
Fossumin mielestä tilannetta voi verrata Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Niissäkin sota herätteli kansalaisia ymmärtämään, että pienet maat tarvitsevat liittolaisuuksia.
– EU:lla on enemmän merkitystä turvallisuudessa kuin moni ihminen ymmärtääkään, Fossum sanoo.
Hän mainitsee esimerkkeinä hybridi- ja kyberuhat. Vaikka Nato, jonka perustajajäsen Norja on, onkin edelleen Euroopan pääasiallinen turvallisuusratkaisu, on EU ottanut askeleita myös perinteisen puolustuksen saralla.
– Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan puolustukseen ei ole ennallaan Donald Trumpin aikana ja hän aiheuttaa epävarmuutta myös taloudessa. Norja on avoin talous maataloutta lukuun ottamatta ja tuontitulleilla on sille isot vaikutukset.
Pääministeri ja oppositiojohtaja kannattavat
Suurin oppositiopuolue, keskustaoikeistolainen Høyre, on jo pitkään ollut jäsenyyden ja uuden kansanäänestyksen kannalla.
Hiljattain myös puolueen puheenjohtaja, entinen pääministeri Erna Solberg on siirtynyt varovaiselta kannaltaan avoimemmin jäsenyyden puolelle. Hän haluaisi Norjalle paikan pöydässä, jossa päätökset tehdään.
– Lähtökohtaisesti kannatamme EU:n jäsenyyttä. Jos avautuu mahdollisuus hakea jäsenyyttä, me teemme niin. Uskon, että Norja olisi parempi maa, jos olisimme EU:n jäsen, Solberg sanoi keväällä Financial Timesille.
Oppositiojohtaja Solbergin lisäksi myös pääministeri Jonas Gahr Støre kannattaa maansa EU-jäsenyyttä. Jäsenyyden kannalla on myös hänen puoluetoverinsa työväenpuolueessa, Norjan politiikkaan paluun tehnyt Jens Stolberg.
Kaikki työväenpuolueen johtohahmot eivät kuitenkaan ole samaa mieltä eikä Gahr Støre aktiivisesti edistä asiaa.
– Levottomina aikoina pitäisin mieluummin Norjan yhtenäisenä kuin asettaisin meidät toisiamme vastaan uudessa kansanäänestyksessä, pääministeri sanoi huhtikuun alussa.
Naton pääsihteerinä kymmenen vuotta toiminut Stoltenberg palasi Norjan politiikkaan helmikuussa, mikä on edesauttanut työväenpuoleen rakettimaista nousua kannatuskyselyissä. Tällä hetkellä sen povataan uusivan pääministeripaikkansa syksyn vaaleissa.
EU-jäsenyyden hakemisen esteenä on myös se, että kummankin perinteisen valtapuolueen mahdollisista hallituskumppaneista löytyy puolueita, jotka ovat EU-vastaisia.
Olosuhteet ratkaisevat
John Erik Fossum ei lähde spekuloimaan todennäköisyyttä sille, että Norja pyrkii EU:n jäseneksi lähivuosina. Kaikki riippuu olosuhteista.
– Islanti harkitsee jättävänsä uuden jäsenhakemuksen vuoteen 2027 mennessä.
EU-jäsenyys nousi vaaliteemaksi Islannin viime syksyn parlamenttivaaleissa ja hallitus on luvannut järjestää asiasta kansanäänestyksen. Kyselyjen perusteella enemmistö islantilaisista on jäsenyyden kannalla.
Islannin EU-jäsenyyspyrkimykset voisivat toimia Norjalle vetoapuna, kuten Nato-jäsenyyden kohdalla Suomi teki Ruotsille. Saarivaltion EU-jäsenyys jättäisi Euroopan talousalueeseen vain Norjan ja Liechtensteinin, mikä kyseenalaistaisi koko järjestelyn olemassaolon.
Samalla Norjasta tulisi ainoa Pohjoismaa, joka ei ole EU:ssa.
– Myös se, että EU ottaa entistä enemmän roolia puolustuksessa, voi lisätä kiinnostusta jäsenyyteen Norjassa. Meillä on Suomen tapaan rajaa Venäjän kanssa ja lisäksi Huippuvuoret arktisella alueella.
Venäjän retoriikka Norjalle kuuluvista Huippuvuorista on viime aikoina muuttunut uhkaavammaksi.
– Jos turvallisuusasiat nousevat yhä tärkeämmiksi ja EU ottaa merkittävää roolia puolustuksessa, en usko, että Norja voi enää väistellä kysymystä jäsenyydestä.