MTV aura-auton kyydissä: Hakkarainen auraa Helsingin katuja lumimyräkän jäljiltä – palautteeksi kansainvälisiä käsimerkkejä

Hakkarisen kone työntää pakkautuneet lumenpalaset reunoille. Tienvarteen pysäköidyt autot jäävät lumivallin taakse.

– Sitä ei oikein voi välttää. Olisi tosin tärkeää, että ihmiset pysäköisivät autonsa sallituille ja merkityille paikoille.

Autoilijoiden maltti joskus koetuksella

Auramiehen työtä hidastavat väärin pysäköityjen autojen lisäksi kaupunkikaaharit, jotka haluavat ohittaa aurausajoneuvot hinnalla millä hyvänsä.

Monenkaan suhailijan maltti ei näytä kestävän hetkellistä noin 10 kilometrin tuntivauhtia. Kapealla tiellä punainen auto näkyy takapeilissä.

Kärsimättömästi se hivuttautuu kohti lumivallien jo valmiiksi kaventaman tien vasenta reunaa ja tunkeutuu lopulta vallin ja auran väliin.

Lumivallit korjataan pois myöhemmin.

Onnettomuuksiakin sattuu.

– Jos tie nyt vielä tästä kapenisi, tulisi kolari, Hakkarainen tuumii jo toisen auton kiilatessa auran eteen.

Sen jälkeen pakettiauto hurauttaa ohi ylämäessä ja jännittyneenä Hakkarainen seuraa, tuleeko kukaan vastaan. Ei onneksi tällä kertaa.

– Kukakohan sen sitten maksaisi, kuljettaja ihmettelee.

Hakkarainen itse on hyvässä turvassa ison autonsa hytissä ja aura toimii massiivisena lisäpuskurina edessä.

Autoilijat unohtavat joskus myös siirtää ajoneuvonsa pois alta silloin, kun tehdään pysäköintimerkin ohessa olevan aikataulun mukaista kunnossapitoa. Silloin pyritään eroon viimeisistäkin lumivalleista.

– Jos ei ole siirtänyt autoaan, se hinataan toiseen paikkaan, kertoo Hakkarainen.

Tämän lystin maksaa auton omistaja.

Auran koppi on toinen koti

Lumivallit pyritään siivoamaan pois kaupunkilaisten jaloista kolmen vuorokauden sisällä. Jos lunta tulee sakeasti ja sade jatkuu pitkään, voi aikataulu olla haastava ja auran pienestä kopista tuleee toinen koti.

Hakkarainen esittelee tyytyväisenä ohjaamon työhyvinvointia lisääviä ominaisuuksia.

Ensinnäkin kolmen letkoissa ajavien koneiden – edessä ajava höylän, keskellä ajavan auran ja takana tulevan suola- ja hiekoituskoneen – kuljettajat ovat yhteydessä toisiinsa radiopuhelimella. Letkassa edetään järjestelmällisesti yhtä matkaa.

Musiikkia voi kuunneella, vaikka jokaisella kuljettajalla onkin korvillaan mittojen mukaan tehdyt korvatulpat. Ne leikkaavat pahimman melun pois, mutta musiikki kuuluu kuitenkin riittävästi, eikä kolinaa aina kuulu.

Ohjaamossa tarkenee talvisäässä.

Poikkeuksellisen meluisaa on silloin, kun aura koskee asfalttipintaa. Ilmassa leijuu hienoista käryä ja edessä liikkuvan höylän alta sinkoilee kipinöitä.

Palautteeksi keskisormea ja peukkua

Kopissa ei myöskään talvinen sää paljon haittaa. Hakkarainen auraa T-paita päällä.

Kuljettaja vasemman aurinkolipan yllä on laite, joka kirjaa Hakkaraisen ajot ja ajat. Se pitää huolen siitä, että yksi ihminen ei auraa liian pitkää vuoroa.

Hakkarainen on selvästi ylpeä työstään, sillä palautteeksi tulee keskisormen lisäksi myös peukkuja.

– Kaupunkilaisten eteenhän me tätä tehdään, hän toteaa.