Motoristi Tommin kiireet loppuivat 9-tien ojaan – vakava onnettomuus oli viedä hengen | MTV Uutiset
Motoristi Tommin kiireet loppuivat 9-tien ojaan – vakava onnettomuus oli viedä hengen: "Auto lensi syliini"
Tommi Ylimäki halasi harrikkaansa ja kiitti sitä henkensä pelastamisestaMervi Ylimäki (kertakäyttöoikeus)
Julkaistu 31.05.2021 05:31
Nina Malmberg
nina.malmberg@mtv.fi
Kaksi kuukautta sitten tamperelainen Tommi Ylimäki joutui vakavaan onnettomuuteen, kun auto sinkoutui hänen moottoripyöräänsä päin. Vasta ambulanssissa hän ymmärsi tilanteen vakavuuden.
Puhelimeen vastaa totinen mies. Kiirettä ei ole ollut kahteen kuukauteen.
Onnettomuuspäivänä Ylimäki lähti kotoa mittauttamaan moottoripyörän renkaiden ilmanpaineita ja hakemaan kaupasta ruokaa. 9-tiellä oli sattunut onnettomuus, ja poliisi oli sulkenut tien.
Ylimäki valitsi keskustaan menevän reitin, koska sillä suunnalla ei ollut ruuhkia.
– Toiseen suuntaan tie oli tyhjä ja hyvä näkyvyys. Aurinko paistoi ja ajelin muuttuvien rajoitusten mukaisesti. Onnettomuuspaikan puolella ysitiellä oli hirveä jono autoja seisomassa. Yhtäkkiä autojonon päätä lähestyi auto tajuttoman kovaa vauhtia.
Katso myös: Vastaantulijoiden kilpa-ajo päättyi Benjaminin auton nokkaan – kertoo nyt, miten elämä jatkuu, kun paras ystävä menehtyy syliin.
3:37
Hänestä näytti, ettei auto jarruttanut ollenkaan. Se törmäsi rajusti autojonon perään ja sinkautui Ylimäen kaistalle katollaan tai kyljellään. Miehen muistikuvat eivät ole siitä varmoja.
– Auto lensi syliini. Ei ollut aikaa miettiä. Yritin kääntää ojaan päin ja luulin ehtiväni väistää auton. En ehtinyt. Auto osui jalkatappiin ja polvi sai pahan iskun. Pyörän keula meni kieroon. Sen jälkeen ei ole muistikuvia, Ylimäki kertoo.
Ojan pohjalta soitto vaimolle
Ylimäki muistaa maanneensa ojassa kymmenen metrin päässä pyörästään. Ojassa hän on ottanut kypärän pois ja soittanut vaimolle. Shokkitila suojasi häntä tuntemasta kipua.
– Vaimo kysyi, että liikkuvatko varpaat. Totesin, että kyllähän ne liikkuvat ja ettei varmaan käynyt pahasti. Otin valokuvankin autosta, joka oli katollaan tiellä.
Seuraava muistikuva on ambulanssista. Auton kyydissä hänelle selvisi tilanteen vakavuus. Sääriluut tulivat housujen läpi. Hänelle annettiin kipulääkettä ja hän heräsi seuraavan kerran ensiavussa.
– Siellä ensihoitajat sanoivat, että minulla on pahimman luokan pirstaleinen avomurtuma sääriluun yläosassa ja pienimuotoinen murtuma rintalastassa. Polvilumpio lähti irti alakiinnikkeestä ja oli reiden ulkosivulla. Kaikki nivelsiteet olivat revenneet ja polven ojentajat repesivät irti.
Grillille ei kannata ajella shortseissa
Ylimäellä oli päällään nahkatakki ja -housut. Suojia hänellä ei ollut päällä. Hänen tarkoituksensa oli käydä kodin lähellä nopeasti ja onnettomuus sattui vain kolme kilomeriä hänen kotoaan.
– Monesti sanotaan, että voi lähteä ajelemaan lähigrillille vaikka shortseissa. Tämän jälkeen totean, että ei ehkä kannata. En usko, että suojat olisivat vähentäneet vammoja. Suojissa on kuitenkin kovat reunat ja jos auton kulma olisi osunut niihin, olisi voinut tulla vielä pahempaa jälkeä.
Ylimäki makasi sairaalassa 20 vuorokautta, jonka aikana hänet leikattiin kolmesti. Kaksi ensimmäistä leikkausta olivat niin sanottuja siivousleikkauksia.
Jalan amputaatio oli lähellä
Sairaalassa miehen fiilikset eivät olleet hyvät. Hoitajat kävivät tunnin välein mittaamassa, kiertääkö jalassa veri.
– Se oli kohtalaisen pelottavaa. Ennen viimeistä leikkausta minulla oli törkeitä kipuja. Reisiluuhun ja sääriluuhun niitattiin kiinni sellainen metallihässäkkä, joka piti jalan kasassa.
Sen kanssa oleminen oli kivuliasta, koska sentinkin liikahdus sattui valtavasti. Vasta kolmannessa leikkauksessa paikattiin ja korjattiin luita.
– Oli siinä ja siinä, ettei jalka jäänyt pöydälle. Saivat onneksi jalan toimimaan. Selästä otettiin leveä selkälihas ja laitettiin säären päälle. Leikkaushaava ulottuu kainalosta lannerankaan asti. Lisäksi oikeasta reidestä otettiin ihosiirteet, jotka pistettiin selkäsiirteen päälle.
Hän on erittäin kiitollinen leikkauksen hoitaneelle tiimille. Ilman heidän ammattitaitoaan hänellä ei olisi enää jalkaa.
"Halasin ja kiitin harrikkaa henkeni pelastamisesta"
On pitkä aika maata 20 päivää sairaalassa. Kotiin päästyään Ylimäki halasi pyörätuolissa istuen harrikkaansa.
– Kiitin sitä, että se pelasti henkeni. Kuolema ei ollut monesta sentistä kiinni, jos olisin törmännyt autoon eturenkaalla, olisin varmaan ollut sen pohjassa.
Katso myös: Suomussalmella tapahtui huhtikuussa raju onnettomuus. Animaatio näyttää, kuinka nokkakolari tapahtui.
0:42
Moottoripyörä on arvioitavana ja sen kustannusarvio liikkuu kuulemma noin 10 000 eurossa. Ylimäki arvelee sen menevän lunastukseen. Pyörä oli hänelle tärkeä. Yhteistä matkaa oli taitettu viisi vuotta ennen onnettomuutta.
– Olen ajanut sillä ympäri Suomea ja Eurooppaa. Sanon usein, että suhtaudu pyörääsi kuin kumppaniisi, älä hajota sitä. Ne ovat tärkeitä vehkeitä, kun ajaa 100 000 kilometriä ympäri maailmaa kelissä kuin kelissä, niin pyörään syntyy tunneside, Ylimäki avautuu.
Hänelle oli kertynyt onnettomuuspyörän kanssa hiukan vajaat satatuhatta ajokilometriä.
Seinät alkavat kaatua päälle
Ylimäki on elänyt aktiivista elämää ennen onnettomuutta. Hän on harrastanut ja tehnyt paljon töitä. Elämään on kuulunut salibandya ja punttisalia.
–Seinät alkavat rehellisesti kaatumaan päälle. Olen kuntouttanut itseäni useasti ennenkin, mutta ne ovat olleet lyhyempiä jaksoja ja lievempiä loukkaantumisia. Tämä on ollut todella vaikeaa.
Ylimäen piti valmistua hierojaksi näinä päivinä, mutta viimeinen näyttö jäi tekemättä.
– Vaimon kanssa olemme pyöritelleet tulta ja olen tehnyt tyttärelleni koreografioita tankotanssiin. Lisäksi olen valmentanut poikaani salibandyssa ja pelannut itse 30 vuotta.
Edessä olevalla ortopedin käynnillä hän saa todennäköisesti kuulla tarkemmin, rajoittaako onnettomuus liikkumista tulevaisuudessa.
Tulevaisuus vielä arvoitus
Ylimäki odottaa pääsevänsä kepeistä eroon. Jalalle ei ole saanut vielä laittaa painoa, ja ortopedin ensimmäinen arvio oli, että polvi jää jäykäksi.
– Vielä ei voi tietää, mikä lopputulos tulee olemaan. Nyt on kestänyt jo kaksi kuukautta. Mitään kotihommia ei pysty käytännössä tekemään, koska jalalle ei saa pistää painoa. Pidemmät matkat täytyy kulkea pyörätuolilla.
Kipuja hänellä ei ole enää hirveästi. Kuntoutusharjoitukset tosin aiheuttavat vielä tuntemuksia polveen.
– Ei auta kuin jatkaa eteenpäin. Ostimme vaimon kanssa SUP-laudat. Käytiin ennen melomassa, mutta siihen ei jalka vielä taivu. Suppailu on hyvää kuntoutusta ja tasapainoilua. Aina jotain keksii tilalle, mies naurahtaa.
Mervi Ylimäki (kertakäyttöoikeus)
Uusi harrikka odottaa jo pihassa
Ylimäki kulkee usein onnettomuuspaikan ohi. Autoa hän ajoi ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen viikko sitten.
– Olen toistaiseksi melko säikky liikenteessä. Ennakoin ehkä jo pikkuisen liikaakin. Teki hyvää, että pystyin ajamaan autoa automaattivaihteistolla. Kävimme roadtripilla Uudessakaupungissa. Oli pakko lähteä liikenteeseen. Kohta en ehkä enää olisi uskaltanut mennä.
Hänelle tulee takaumia ajaessaan onnettomuuspaikan ohitse. Erityisesti, jos tiellä on autojonoja. Painajaisia hän ei näe, mutta unet jäävät vähiin kipujen vuoksi.
Kun Ylimäeltä kysyy, aikooko hän nousta vielä moottoripyörän selkään, vastaus tulee epäröimättä.
– Aion! Otin vähän isomman harrikan tilalle. Pohdin, että pitääkö ottaa ketterämpi, jolla pääsee helpommin ohi vai sellaisen, jolla voi ajaa läpi. Päädyin isompaan ja vakaampaan, koska tykkäämme vaimon kanssa reissata pyörillä. Hän ajaa omaa harrikkaansa. Tuossa tilanteessa ei ohi olisi päässyt kuin Tom Cruise.
Tommi Ylimäen kokemuksista kertoi ensimmäiseksi Aamulehti.
