Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut otsikoissa viime aikoina tiuhaan. Ensin paljastuivat Oulun seksuaalirikokset, ja viime viikolla Keskusrikospoliisi kertoi järkyttävästä pedofiiliringistä.
Tällä viikolla tunteita ja keskustelua on herättänyt kohudokumentti Leaving Neverland, jossa pääsevät ääneen Michael Jacksonia seksuaalisesta hyväksikäytöstä syyttävät miehet.
Ylen esittäessä dokumenttia tiistai-iltana moni rohkea tarttui puhelimeen. Sexpo-säätiö oli yksi Docventures-lähetyksen kriisiapupuhelimista. Puheluita tuli illan aikana 13. Kaikki soittajat kertoivat ongelmistaan ensimmäistä kertaa.
"En ole yksin"
Vuosi sitten käynnistynyt SeriE-hanke antaa apua henkilöille, joilla on kohonnut riski syyllistyä erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun. Tavoite on ehkäistä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia.
SeriE-hankkeen erityisasiantuntija, seksuaaliterapeutti Patricia Thesleff kertoo, että tiistain kaltainen edellinen soittojen suma tuli, kun hän ”lipsautti” haastattelussa, että jono avunsaantiin on pitkä.
– Se oli monelle valtava helpotus huomata, että en ole ainoa, en ole asian kanssa yksin, Thesleff kertoo.
Jono on edelleen pitkä. Se täyttyi jo vuosi sitten ennen kuin hanke päästiin kunnolla edes lanseeraamaan. Tarve vastaavanlaiselle hankkeelle on ollut pitkään suuri.
– Tilanne aika lailla räjähti käsiin. Tarvetta avulle oli, ja meidän kautta löytyi paikka, jossa puhua näistä asioista, Thesleff valaisee.
– Meillä on ollut todella vauhdikasta viime aikoina.
Kymmeniätuhansia ihmisiä
On arvioitu, että seksuaalista mielenkiintoa lapsia kohtaan kokee noin kaksi prosenttia miehistä eli noin 40 000 suomalaismiestä. Naisissa osuus on pienempi.
Ensimmäisessä yhteydenotossa asiakasta halutaan rauhoitella. Hänet halutaan ottaa turvallisesti vastaan.
– Meillä on kaikki aika maailmassa käydä asioita läpi, Thesleff rohkaisee.
Joillekin apua tarvitseville riittää Thesleffin mukaan neuvonta ja rauhoittelu, mutta moni tarvitsee terapiaa. Jotkut ovat saattaneet kokea ahdistusta ja masennusta vuosikymmenien ajan. Tuen pitää usein olla pitkäkestoista.
– Lapsikohteisesta seksuaalisuudesta ei voi parantua, vaikka jokainen meidän asiakas haluaisi päästä eroon siitä, Thesleff kertoo.
Nuoret kohderyhmänä
Hankkeen kohderyhmää ovat erityisesti nuoret, jotka ovat huolissaan lapsiin kohdistuvista seksuaalisista fantasioistaan tai toiminnastaan. Heitä hankkeen kautta apua saavista on joka kolmas.
Kolmannes on rikoksesta tuomittuja ja jo vapautuneita henkilöitä, jotka tarvitsevat tukipalveluita vielä vapauduttuaan.
Kolmasosa apua saavista on rikollisesta teosta kuten lasta koskevan seksuaalisen aineiston hallussapidosta tai groomingista kiinni jääneitä, tutkinnan alla olevia henkilöitä.
– Heille apu on tärkeää, sillä tunne voi olla, että ei ole mitään menetettävää, mikä voi johtaa siihen, että joku jopa miettii fantasiansa toteuttamista.
Ilmoitusvelvollisuudesta keskustellaan
Joissain tapauksissa selviää, että auttaviin tahoihin yhteyttä ottava henkilö on syyllistynyt rikokseen. Tällaisessa tapauksessa ilmoitusvelvollisuus ylittyy ja auttajat ovat velvollisia ilmoittamaan rikoksesta viranomaisille.
Thesleff kuitenkin painottaa, ettei poliisille soiteta asiakkaan selän takana. Ilmoitusvelvollisuuden rajoituksista keskustellaan jokaisen asiakkaan kanssa.
– Kukaan ei joudu tilanteeseen, jossa soitamme poliisille heti kun ovi sulkeutuu perässä.
Harva toteuttaa fantasiansa
Viime vuonna asiakkaiden tekemiä rikoksia ilmeni kaksi. Molemmissa tapauksissa asiaa alettiin viedä eteenpäin hyvässä yhteistyössä.
– Kummassakaan tapauksessa hoitosuhde ei katkennut, vaikka ilmoitus poliisille tehtiinkin, Thesleff toteaa.
Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy useimmin lapsen lähipiiriin kuuluva henkilö. Kaikki lapseen kajoavat eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita lapsista seksuaalisesti.
Valtaosa lapsiin seksuaalista vetoa tuntevista ei toteuta fantasioitaan käytännössä. SeriE:n kaltaisilla hankkeilla pyritään varmistamaan, ettei niin koskaan tapahdu.
Vihdoin rahoitusta
SeriE:n kaltaiselle lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäisevälle hankkeelle haettiin rahoitusta yli kymmenen vuotta.
– Yhteiskunta ei ollut vielä valmis rahoittamaan tällaista toimintaa, Thesleff toteaa.
Viime vuonna vihdoin tärppäsi, kun rahoitus saatiin sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) kolmeksi vuodeksi. STEA toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. SeriE on Sexpon ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteishanke.
Lue lisää avusta ja ota tarvittaessa yhteyttä: https://www.krits.fi/serie-hanke