Suomessa on kymmeniätuhansia pedofiileja, mutta ainoastaan pieni osa heistä on rikollisia. Suurin osa lapsista seksuaalisesti kiinnostuneista tietää, että heidän ajatuksensa ovat vääriä. Moni kuitenkin vaikenee ongelmastaan leimaantumisen pelossa.
Juttu on julkaistu 1. kerran 16.5.2021.
Tampereella Hämeenpuiston eteläpäädyssä sijaitsee punatiilinen rakennus, jonka jykevien seinien sisällä käsitellään muilta salattuja asioita.
Fantasioita, joiden lausuminen ääneen leimaa ajattelijan rikolliseksi ja saastaiseksi.
5 vuotta kriisityöntekijänä toiminut Jukka Aho ottaa työhuoneessaan vastaan pedofiileja – sekä tuomittuja että lapsista fantasioivia.
Ahon tapaamisissa on käsitelty asioita, jotka monen korvaan kuulostavat käsittämättömiltä. Silti kokenut kriisityöntekijä kertoo asiakkaitaan yhdistäväksi nimittäjäksi ihmisyyden.
Voiko lapseen sekaantuneesta saada vielä yhteiskuntakelpoisen? Aho hämmentyy kysymyksestä, mutta vastaa silti.
– Suurin osa ihmisistä kykenee oppimaan ja muuttumaan. Usein siinä tarvitsee jonkun, joka on rinnalla kulkemassa.
Lue myös: Kysely: 40 prosenttia vastaajista kertoi hakeutuneensa kontaktiin lapsen kanssa katsottuaan hyväksikäyttömateriaalia
Sairaus vai suuntautuminen?
Pedofiilia ei voi tunnistaa kadulla. Jos jokin yhdistävä tekijä pitäisi löytää, suurin osa heistä on miehiä. Ikää ja yhteiskuntaluokkaa sen sijaan on turha yrittää määrittää.
– Ulkonäöstä tai puheesta ei voi saada selville, onko ihminen kiinnostunut lapsista. Nuorin asiakkaani on ollut peruskoululainen. Toisaalta on myös heitä, joilla on pitkä akateeminen koulutus ja jotka ovat korkeissa viroissa, Aho kertoo.
Lue myös: Ex-paavilta, 91, erikoinen väite – syyttää 1960-luvun seksuaalista vallankumousta katolista kirkkoa ravistelleesta pedofiliaskandaalista
Toiset ajattelevat pedofilian olevan sairaus, joka tunnetaan viralliselta nimeltä lapsikohteisena seksuaalisuushäiriönä. Nykyään vallalla on kuitenkin toinen käsitys, jonka mukaan kyseessä voisi olla lapsiin kohdistuva seksuaalinen suuntautuminen.
Monelle asia saattaa kuulostaa pilkun viilaamiselta, mutta ammattilaisille erottelu on tärkeää. Sairautta voidaan usein parantaa lääkkeillä ja sitä voi joissakin tapauksissa ennaltaehkäistä, toisin kuin seksuaalinen suuntautuminen, jonka kanssa on opittava elämään.
Kymmenien tuhansien pedofiilien Suomi
Pedofiilit eivät pidä meteliä itsestään. Siitä syystä voimme ainoastaan arvailla, kuinka paljon Suomessa on henkilöitä, jotka fantasioivat seksistä lapsen kanssa tai kiihottuvat alaikäisten kuvista.
Tutkimukset antavat lukumäärälle suuntaviivoja. Seksuaalisesti lapsista haaveilevien miesten osuudeksi on arvioitu usein muutama prosentti. Naisia on arviolta kymmenes pedofiilien kokonaismäärästä.
Erään tutkimuksen mukaan noin 3,3 prosenttia miehistä kertoi tunteneensa seksuaalista kiinnostusta alle 16-vuotiaisiin ja 0,2 prosenttia alle 12-vuotiaisiin.
Se tarkoittaisi, että Suomessa olisi yli 90 000 lapsista kiinnostunutta miestä.
"Ei voi mitään, jos on kiinnostunut lapsista"
Ahon mukaan suurin osa huomaa poikkeavan kiinnostuksensa teini-ikäisenä. Samoihin aikoihin kuin nuorten seksuaalisuus heräilee.
– Sille ei voi mitään, jos on kiinnostunut lapsista. Tällaisen identiteetin kanssa voi kuitenkin elää.
Aho tietää sen, sillä hän on itse auttanut useita pedofiileja.
Vastaanotolle tulevat asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta kovassa kriisissä. He eivät itsekään hyväksy sitä, että kiihottuvat lapsen näkemisestä.
– Suurin osa asiakkaista on sellaisia, että heillä on seksuaalisia fantasioita lapsia kohtaan, mutta he eivät ole toteuttaneet niitä. Heillä on myös kova halu olla toteuttamatta, sillä he tietävät, että se on väärin.
Vuosien hiljaisuus purkautuu kriisityöntekijän kanssa
Ahon kokemuksen mukaan suurin osa pedofiileista elää vuosia kriisinsä kanssa ennen kuin uskaltaa hakea apua.
Pysäyttävimmät hetket ovat sellaisia, kun asiakas kertoo Ahon olevan ensimmäinen ihminen, joka kuulee kätketyistä fantasioista. Asian myöntäminen ääneen on tärkeä osa asian käsittelyä.
– Suurin osa ei ole kertonut kellekään. Ei edes puolisolleen tai parhaalle kaverilleen. Ei lapsikohtainen kiinnostus ole sellainen asia, mistä puhutaan saunaillassa tai kerskaillaan.
Ahon mukaan valtaosa asiakkaista pitää itsekin ajatuksiaan väärinä ja häpeävät niitä. Toisien ongelmat sen sijaan ovat syvemmällä ja taustalla on ajatusvääristymiä. Näitä juurtuneita ajattelumalleja yritetään korjata keskustelemalla.
– Olen törmännyt sellaisiin ajatuksiin, että tekijä ajattelee antavansa lapselle seksuaalikasvatusta. Sitten on myös tekijöitä, jotka ajattelevat lapsien olevan seksuaalisia olentoja ja viettelevän aikuisia.
Iso osa pedofiileista ei ole rikollisia
Arviolta 40 prosentissa tapauksista, joissa seksuaalirikoksen uhrina on lapsi, tekijänä on pedofiili. Toisin sanoen suurin osa rikoksen tekijöistä ei ole seksuaalisesti kiinnostuneita lapsista.
– Monella lasta hyväksikäyttävällä voi olla motiivina, että lapsen kanssa saa hallinnan tunnetta ja varauksetonta ihailua, Setlementti Tampere ry:ssä yksikönjohtajana työskentelevän Satu Hintikka kuvailee.
– Voi olla, että oma seksuaalinen käsikirjoitus on jäänyt jossain vaiheessa jumiin tietyn ikäisten kanssa olemiseen ja sitten toteutetaan sitä vielä aikuisenakin.
Lue myös: Kymmenien lasten sarjahyväksikäyttäjä jälleen syytteessä – miten tuomittua pedofiilia voi estää uusimasta rikosta? Vankilapsykologi vastaa
Tunne-elämän ongelmat, vaikeus luoda kontakteja oman ikäisiin, kehitysvamma tai neurologinen oireilu voivat olla myös syynä sille, miksi tekijä rikkoo lapsen koskemattomuutta.
– Sellaista syy-seurausketjua ei ole, että hyväksikäytetystä tulisi todennäköisemmin tekijä. Tekijöiden historiasta voi kyllä löytyä muita traumaattisia kokemuksia, väkivaltaa tai kylmä tunneilmapiiri.
Hintikka pitää julkisuuden piirtämää kuvaa seksuaalisen väkivallan tekijöistä ongelmallisena. Hänen mukaansa joukossa on yliedustettuina henkilöt, joilla ongelmat ovat juurtuneet todella syvälle.
– Vankilaan joutuneilla tekijöillä voi olla psykopaattityyppisiä piirteitä huomattavasti enemmän kuin keskiverrolla seksuaaliväkivallan tekijällä. Silloin auttaminen voi näyttäytyä vaikeammalta.
Nettipornosta laittomaan materiaaliin
Hintikka ja Aho työskentelevät Setlementti Tampereen Välitä! -seksuaaliväkivaltatyössä, jossa tarjotaan apua uhrien lisäksi seksuaaliväkivallan tekijöille tai potentiaalisille tekijöille.
Ahon asiakkaat tulevat joskus jopa satojen kilometrien päästä, sillä Tampereen lisäksi tällaista matalan kynnyksen apua on tarjolla ainoastaan Oulussa ja Helsingissä.
Kriisityöntekijänä Aho auttaa sekä tuomittuja, epäiltyjä että fantasioitaan häpeäviä. Nuorin tuoliin istunut asiakas on 16-vuotias.
Aiempaa useammin keskusteluissa tulee esiin internet. Osa Ahonkin asiakkaista on sellaisia, jotka eivät ole tienneet kiihottuvansa lapsista ennen kuin ajautuiva lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävän materiaalin pariin "ikään kuin sattumalta".
– Viime aikoina on tullut vastaan sellaisia tapauksia, että on alettu katsoa pornoa ja ajauduttu aina vain rajummille sivuille ja lopulta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Myös Hintikka tunnistaa ilmiön.
– Voi hyvin olla, että tekijällä ei ole pedofiilistä taipumusta nuoruudessa, mutta joku elämän kriisi on saanut tietynlaisen nettipornon pariin ja on kehittynyt riippuvuus.
– Se voi päättyä siihen, että joku päivä poliisi koputtaa ovelle ja pitää alkaa selvittää asiaa. Mennään enemmän tunne ja kiinnostus edellä, eikä ymmärretä, että se on rikollista, Aho kertoo.
Hintikan mukaan netissä oleva lapsen hyväksikäyttöä sisältävä materiaali on liiankin helposti löydettävissä. Ruudun kautta lapsiuhrit eivät tunnu niin todellisilta.
Tekijät tarvitsevat apua, ei ulossulkemista
Vaikka tamperelaisen tiilitalon huoneissa pedofiilit kohdataan ihmisinä, Aho on kuullut liian monta tarinaa siitä, kuinka järjestelmä on kääntänyt selkänsä lapsista seksuaalisesti kiinnostuneille.
– Osa asiakkaista on avannut suunsa, mutta heille on heti sanottu, ettei heitä voida auttaa. Joissakin tapauksissa työntekijä on väistänyt koko asian.
Jos apua fantasioiden käsittelyyn ei aina heru edes ammattilaisilta, ei ymmärrystä ole tarjolla muualtakaan. Stigma on edelleen olemassa ja sen ymmärtää.
Aho kuitenkin toivoisi, että stigma poistuisi pikkuhiljaa ja tekijät saisivat helpommin apua.
– Ei kukaan valitse väkivallan tekijän osaa helposti, vaan siihen ajaudutaan eri syistä. Ihmiset kärsivät itsekin näistä asioista. He kyllä ymmärtävät mielensä perukoilla tekevänsä toisille vahinkoa, Aho summaa.
Lue myös: Poikkeuksellisen törkeistä rikoksista tuomittu pedofiili hakattiin vankilassa
Hintikka iloitsee, että Suomessa on viime vuosina havahduttu siihen, että seksuaalisen väkivallan tekijöille on tärkeää tarjota apua.
– Kaikilla ihmisillä on yhteenkuuluvuuden tarve. Kun tekijät eristetään, he hakeutuvat omiensa pariin ja sinne nettiin. Tällä tuomitsevalla asenneilmapiirillä tulemme siis tahtomatta lisäämään sitä, että nämä henkilöt voivat olla jatkossa vaarallisia.
– Jos jätämme tekijät ilman apua, mikään ei muutu ja tulee uusia uhreja. Jos ongelma halutaan taklata, niin kaikille osapuolille täytyy tarjota apua.
Mistä apua ja tukea?
Lähde: Mielenterveystalo |