Kun ihminen kuolee syöpään, takana on pitkä ja monimutkainen prosessi: aineenvaihdunta on muuttunut, elintoiminnot pettäneet ja puolustusjärjestelmä romahtanut. Useimmiten ihminen kuihtuu hiljalleen kohti rauhallista kuolemaa. Lopulta sydän vain lakkaa lyömästä.
Syöpä syntyy, kun alun perin ihan normaalit solut alkavat mutaatioiden seurauksena jakautua hallitsemattomasti. Pahanlaatuinen kasvain leviää ympäristöönsä ja tuntuu tai näkyy röntgenkuvissa ehkä vasta vuosien päästä. Kaikkia potilaita ei saada parannettua. Suomessakin kuolee syöpään joka vuosi noin 12 000 ihmistä.
Mutta mihin ihminen oikeastaan kuolee, kun hän kuolee syöpään? HYKS:n Syöpäkeskuksen palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tiina Saarto kuulee tämän kysymyksen usein potilailta.
– Siinä ei ole yhtä selittävää tekijää, Saarto sanoo.
Syöpä muuttaa ihmisen koko aineenvaihdunnan ja vaikuttaa sitä kautta elintoimintoihin.
– Sydämen, verenkiertoelinten, maksan, munuaisten, hengitysteiden, keuhkojen, aivojen – siis kaikkien elintärkeiden elinten – toiminta alkaa pikkuhiljaa hiipua. Prosessi on niin monimutkainen ja iso, että sitä ei pystytä pysäyttämään, ellei itse syöpää saada pysäytettyä. Eikä syövän pysähtyminenkään enää auta, jos potilaan yleistila on niin heikko, ettei elintoimintojen heikkeneminen enää pysähdy, Saarto selittää.
Taudin edetessä kehittyy kakeksia, jota voisi kuvata potilaan kuihtumiseksi tai näivettymiseksi. Ihminen ei enää jaksa tai pysty syömään, menettää lihakset ja laihtuu silminnähden.
– Omaisilla on usein kova huoli, jos läheinen ei syö tai juo. He ajattelevat, että nyt tarvitaan tippa, mutta kakeksiassa myös potilaan aineenvaihdunta on muuttunut niin, että hän ei pysty käyttämään ravinteita hyödyksi. Vaikka ihmistä kuinka ravittaisiin tai nesteytettäisiin ja annettaisiin vaikka 5 000 kilokaloria energiaa, sillä saadaan potilas vain turpoamaan tai voimaan pahoin.
