Miten sujuu lasten ja nuorten paluu "normaaliin", jos elämästä ruudun takana on korona-aikana tullut tottumus? Asiantuntija: "Vuosi on lapsen kehityksessä pitkä aika"

– Tässä täytyy ottaa huomioon, että Yhdysvalloissa on paljon tutkimuksia, jotka on tehty hyvin eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Mitä nuoremmista puhutaan, sitä vakavampia vaikutukset voivat olla, Pönkä sanoo.

Vuosi on pitkä aika lapsen kehityksen kulussa

Korona-ajasta palataan aikanaan "normaaliin" elämään – olettaen, ettei edessä ole uutta pandemiaa esimerkiksi viruksen muuntautumisen vuoksi tai jonkin muun viruksen vuoksi. On selvää, että "normaali" vaatii myös sopeutumista, kun koulua ja työtä on totuttu tekemään etänä.

–  Nyt jos miettii sitä, että tätä korona-aikaa on eletty vuoden verran ja monet harrastuksetkin ovat olleet katkolla, niin totta kai se on pitkä aika lapsen kehityksen kannalta. Pelit ja some ovat kaikki hyvin koukuttavia ja koukuttuminen voi tapahtua aika nopeasti, Pönkä sanoo.

"Halu nähdä kasvokkain on kova"

Pelastakaa lapset ry:n kehittämispäällikkö Antti Järventaus uskoo, ettei normaaliin paluu tuota suurempia ongelmia, vaikka kommunikaatioon ruudun takaa on koronavuonna totuttu.

– Olen pistänyt merkille, että halu nähdä ihmisiä kasvokkain on kuitenkin se, mitä lapset ja nuoret haluavat kovasti. Ihmiset haluavat myös ottaa hyödyn irti rajoitusten loppumisesta ja toivon että siitä tulisi sellainen liike takaisin päin siihen mitä olemme pitäneet normaalina arkena, Järventaus sanoo.

–  Samaan aikaan täytyy miettiä sitä, että kyllä laitteiden lumo säilyy entisellään. Jos on syntynyt tottumuksia käyttää laitetta sellaisissa tilanteissa, missä aikaisemmin ei ole käyttänyt, niin tottumuksen muuttaminen on aina oma psykologinen prosessinsa, hän lisää.

Elämän sisältö ei saisi kärsiä ruutuajasta

Pöngän mukaan suositukset lasten ja nuorten sopivasta ruutuajasta vaihtelevat.

– Sen tulisi olla sellainen, että voi huolehtia kokonaishyvinvoinnista muuten. Eli että muu elämän sisältö ei kärsi ruutuajasta. Silloin ruutuaika on kohdillaan, Pönkä sanoo.

– Koulu pitäisi saada hoidettua ja liikuntaa tulisi olla riittävästi. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suorituksen mukaan liikuntaa pitäisi olla tunti, kaksikin päivässä. Liikunta ja riittävä yöuni ovat tärkeimpiä. Lisäksi olisi hyvä olla muuta vapaa-aikaa perheen kanssa. Silloin kun nämä asiat ovat kunnossa, niin ruutuaika ei yleensä ole ongelma, Pönkä lisää.

Ruudun takana on hyvääkin

Järventaus muistuttaa, että sosiaalisessa mediassa ja muilla digitaalisilla alustoilla on hyvätkin puolensa.

– En ole kovin huolissani lisääntyneestä ruutuajasta. Toki toivon, ettei se ole johtanut siihen, että lasten ja nuorten elämässä muut tärkeät asiat olisivat jääneet jalkoihin. Jos ruudulla olo on vallannut elämästä kohtuuttoman ison palasen, niin se on sellainen asia, jota vanhempien tulisi tarkkailla, hän sanoo.

– Ruudulla on kuitenkin todella paljon kaikenlaista – siellä on nuoren kontaktit, viihde ja koulutehtävien materiaalia. Pieneen paikkaan on pakattu paljon meidän elämämme kannalta tärkeitä asioita. Se on luonnollista, että lapset käyttävät sitä.

Sosiaalisen median alustat luovat oivan mahdollisuuden yhteydenpitoon sellaisille, jotka syystä tai toisesta jännittävät kasvokkain tapaamista.

– Jos on esimerkiksi hyvin ujo ihminen, niin ruudun välityksellä tapahtuvassa kommunikaatiossa pystyy hallitsemaan eri tavalla sosiaalista etäisyyttä. Myös monet arat lapset ja nuoret saattavat saada hyviä ystäviä netissä, Järventaus sanoo.

– Se ei kuitenkaan ole terve tilanne, että kaikki sosiaalinen elämä olisi netissä, hän huomauttaa.

Pelastakaa lapset ry:ssä havainnollistetaan lasten ja nuorten hyvinvointia mallin kautta, jossa on tietyt hyvinvoinnin perustekijät. 

– Tätä samaa mallia käytetään mielenterveystyössä ja muuallakin. Mallin esimerkillisessä tilanteessa lapsi saa riittävästi lepoa, ravintoa ja riittävästi sosiaalisia suhteita. Jos vanhempi on huolissaan lapsestaan niin kannattaa peilata tilannetta näiden juttujen kautta, Järventaus sanoo.

– Meillä on sellainen näkemys, ettei digitaalisuus lapsen elämässä ole haitallista, ellei sen käyttö ole ihan äärimmäistä. Jos digitaalisuutta ei ole ollenkaan lapsen elämässä, niin sekin on hyvinvointihaitta, hän huomauttaa.