Miten lapsesi käyttäytyy ruokapöydässä? Kaksi tapaa yhdistettiin vakaviin häiriöihin teini-iässä

Brittitutkijat yhdistivät tuoreessa tutkimuksessaan tietyt lapsen ruokailutavat kohonneeseen syömishäiriön riskiin teini-iässä. Ylensyönti ja nirsous voivat olla aikaisia merkkejä alttiudesta ahmimishäiriöön ja anoreksiaan.

Tutkijat analysoivat 4760 osallistujasta kerättyä dataa. Osallistujat olivat syntyneet 1990-luvun alkupuolella Isossa-Britanniassa. Osallistujien vanhemmat raportoivat lastensa syömistavoista näiden ollessa 1–9-vuotiaita. Tiedot syömishäiriöistä kerättiin kyselyllä lapsilta heidän ollessaan 16-vuotiaita.

Tulosten mukaan ylensyönti lapsena oli yhteydessä 6 prosenttia suurempaan riskiin sairastua ahmintahäiriöön teini-iässä verrattuna lapsiin, jotka eivät juurikaan ylensyöneet. 

Nirsot ja niukasti syövät tyttölapset puolestaan näyttävät olevan alttiimpia sairastumaan teini-iässä anoreksiaan. Huonosti lapsena syöneillä tytöillä oli 6 prosenttia todennäköisemmin anoreksia teini-iässä kuin tytöillä, jotka eivät nirsoilleet tai syöneet vähäisiä määriä. Samanlaista yhteyttä ei havaittu pojilla.

Ahmintahäiriö muistuttaa bulimiaa, mutta siihen ei liity kompensaatiokäyttäytymistä, kuten oksentelua. Ahmintakohtaukseen kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään, kertoo Terveyskirjasto.

Anoreksia eli laihuushäiriö ilmenee pakonomaisena tarpeena pudottaa painoaan ja pitää se sairaalloisen alhaisena.

Varhainen puuttuminen voi pienentää syömishäiriön riskiä

Tutkijat muistuttavat, että syömishäiriöt ovat monimutkaisia sairauksia, joihin vaikuttavat biologiset, käytökselliset sekä ympäristöön liittyvät mekanismit. Nyt julkaistut tulokset auttavat ymmärtämään tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka voivat olla myöhemmän syömishäiriön merkkejä.

Mahdollisen riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja siihen puuttuminen varhaisessa vaiheessa voi vähentää lapsen riskiä sairastua syömishäiriöön myöhemmin elämässään, huomauttaa syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri yliopiston tiedotteessa.

Tulokset ilmestyivät The British Journal of Psychiatry -julkaisussa.

Lue myös:

    Uusimmat