Lapsi suostuu syömään pelkkiä nakkeja, mikä avuksi? Apulaisprofessori kannustaa vanhempia unohtamaan tutun kehotuksen ja suhtautumaan lapsen ruokailuun maltilla.
Miten käy, kun lapsia pyytää maistamaan sitruunaa? Katso yllä oleva video!
Keinoja, joiden avulla lapsen saa maistamaan uusia ruokia, löytyy monia. Yksi hyvin yleinen kehotus kannattaa kuitenkin Turun yliopistossa moniaistisuutta tutkivan apulaisprofessori Mari Sandellin mukaan jättää sanomatta.
– Lapselle ei koskaan saisi sanoa, että maista edes vähäsen, sillä lapsi voi kokea sen ahdistavana. Sen sijaan uusien ruokien pariin kannattaa lähteä tutustumaan muiden aistien kautta, Sandell kertoo.
Syömään näkö- ja tuntoaistin avulla
Syömään tai maistamaan kehottamisen sijaan Sandell suosittelee esimerkiksi ihmettelemään ruokia yhdessä lapsen kanssa. Apuun voi ottaa esimerkiksi lasten rakastaman suurennuslasin, jonka avulla ruokaan tutustuminen saa uuden ulottuvuuden.
Näköaistin lisäksi myös tuntoaisti voi olla avain uusiin ruokiin tutustuttaessa.
– Joidenkin lasten kohdalla sormiruokailu tai sormien pinsettiotteen käyttäminen voi olla hyvä vaihtoehto. Sillä tavalla ruoasta saa selkeän käsityksen.
Uusiin raaka-aineisiin tutustuttaessa myös selkeys on asia, joka kannattaa Sandellin mukaan pitää mielessä.
– Vaikka aikuiset pitävät sekasalaatista, jossa raaka-aineet ovat sekaisin ja päälle on lisätty vielä kastiketta, lapset voivat kokea tämän pelottavana. Lapset haluavat nähdä porkkanat ja tomaatit erillään. Tällainen lähestymistapa saattaa helpottaa uusiin ruoka-aineisiin tutustumista, Sandell toteaa.
Pelko uusia ruokia kohtaan ei vain lasten ongelma
Vaikka uusia ruokia kohtaan liittyvä pelko, neofobia, koetaan yleensä pikkulasten ongelmaksi, Sandell muistuttaa, että tämä piirre ei välttämättä katoa aikuisena.
– Monesti ajatellaan, että jos lapsi on ollut pienenä neofoobikko, hän pääsee siitä pikkuhiljaa yli. Mutta voi olla, että hän kantaa aikuisenakin tätä ominaisuutta. Tiedän monia aikuisiakin, joiden lautasilta löytyy vain nakkeja, Sandell toteaa.
Kannattaakin siis pitää mielessä, että jokainen lapsi on erilainen. Siinä missä toinen lapsi syö lähes mitä tahansa, toiset joutuvat puolestaan tekemään enemmän töitä uusien makuelämysten eteen.