Mitä kävi takavuosien iskelmätähdille?

Ann-Christine Nyström

Ann-Christine Nyströmin menestys alkoi vuonna 1961, kun hän voitti Scandian laulukilpailun. Seuraavana vuonna ilmestyi venäläiseen kansansävelmään pohjautunut single Lalalaika/Kun twistataan, jonka suosioon edes nopeasti tehdyt uudet levytykset eivät yltäneet.

Taiteilijanimellä Ann-Christine esiintynyt laulajatar teki myöhemmin yhteislevytyksiä ja vieraili solistina eri yhtyeissä. Vuonna 1966 Ann-Christine edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa sijoittuen kymmenenneksi. Kappaleesta Playboy tuli hitti, mutta Ann-Christinen tähti alkoi laskea.

1970-luvun alussa laulajatar meni töihin pankkiin. Vuonna 1976 hän muutti Ruotsiin, jossa hän asuu edelleen.

Markku Laamanen

Vuosina 1968–1975 taiteilijanimellä ”Gulliver” loistanut Markku Laamanen tuli tunnetuksi iskelmälaulajana. Hän vaikutti myöhemmin myös taiteilijanimeään kantavassa yhtyeessä ja oli mukana muun muassa Irwin Goodmanin ja Kirkan keikoilla. Vuonna 1980 levyttämänsä singlen Päiviin eilisiin käänny en/Oon hurjanlainen jälkeen Laamasen ura levylaulajana loppui lähes 25 vuoden ajaksi.

Vuonna 2004 Laamanen voitti seniorilaulajien Suomen mestaruuden ja alkoi taas levyttää. Syksyllä 2009 hän sijoittui kolmanneksi Talent Suomi -kykyjenetsintäkilpailussa tulkinnallaan Josh Grobanin You raise me up -kappaleesta. Sooloalbumi Minun tieni ilmestyi saman vuoden joulukuussa, mutta ei juuri menestynyt. Aika lailla näkymättömiin jäi myös vuonna 2011 julkaistu, Makedonian radion sinfoniaorkesterin kanssa levytetty albumi Sinivalkoiset klassikot.

Tiettävästi Jämsässä asuva Laamanen ei enää keikkaile.

Eljon ”Johnny” Liebkind

Jos muistat Dannyn ja Irwinin, muistat varmaan myös Johnny Liebkindin. Liebkind oli Suomen suosituimpia iskelmälaulajia 1960-luvulla. Hän aloitti uransa rumpalina The Soundsissa, ja ensimmäinen soololevy ilmestyi vuonna 1963. Liebkind kiersi keikoilla lähes koko 1960-luvun ja levytti useita käännöshittejä. Hänen viimeiseksi levytyksekseen jäi vuonna 1973 ilmestynyt albumi Jonglöörit.

Kauppatieteitä opiskelemaan lähtenyt Liebkind vetäytyi julkisuudesta ja teki myöhemmin töitä muun muassa Nesteellä ja STS-pankissa. Liebkind on ollut myös syytettynä talousrikoksista ja tuomittu vahingonkorvauksiin sekä vankeusrangaistukseen velallisen epärehellisyydestä. Vuonna 2007 julkaistussa Tapaus Johnny Liebkind, Erään oikeusmurhan tarina -teoksessa väitetään, että Liebkind tuomittiin ilman näyttöä.

Kristina Hautala

Suomalaista syntyperää oleva Kristina Hautala muutti Suomeen Ruotsista 1960-luvun puolivälissä laulajan ura mielessään. Hän sai levytyssopimuksen Scandialta ja lauloi sovituksia ulkomaalaisista kappaleista. Ensimmäinen single oli En koskaan, alun perin Dusty Springfieldin kappaleesta You don’t have to say you love me. Beatlesin All you need is love kääntyi Rakkautta vain -singleksi, ja vuonna 1970 ilmestyi albumi En koskaan aio rakastaa.

Vuoden 1968 Eurovision laulukilpailuissa Hautala edusti Suomea Kun kello käy -kappaleella, mutta sai yhden ainoan pisteen ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Hautala vaihtoi levy-yhtiötä EMI-Columbialle vuonna 1970, mutta myöskään cover-kappale Kop, kop, ken lie? ei saanut uraa enää lentoon.

Pari vuotta myöhemmin Hautala muutti takaisin länsinaapuriin, meni yliopistoon ja alkoi tehdä töitä psykologina. Laulaminen tosin säilyi harrastuksena, ja syksyllä 2003 Hautala julkaisi yllättäen Matti Viita-ahon lauluja sisältävän omakustannealbumin Hetki tää. Levyllä ollut kappale Meren laineet äänestettiin tv:n Levyraadissa erään jakson suosituimmaksi.

Hautala asuu tiettävästi edelleen Ruotsissa ja työskentelee taideterapeuttina.

Reijo Kallio

Kappaleista Yksinäinen (1979) ja Viikonloppuisä (1980) tunnettu Reijo Kallio aloitti laulajan uransa jo 1950-luvun lopulla. Suomen tanssilavat ja muut esiintymispaikat tulivat tutuiksi solistina eri orkesterien riveissä. Ensilevy Kultasydän julkaistiin vuonna 1955. Kappaleet olivat pääosin käännöksiä ulkomaisista levytyksistä. Kallio toimi orkestereissa myös basistina.

Kallion musiikkiuraan tuli vuosien tauko, kun hän vuonna 1967 jätti esiintymislavat ja siirtyi päivätöihin autokoulunopettajaksi. 1970-luvun puolivälin jälkeen hän palasi musiikin pariin ja teki neljä platina- ja viisi kultalevyä. Albumit Yksinäinen ja Viikonloppuisä ovat edelleen sadan myydyimmän kotimaisen albumin joukossa. Niissä käsiteltiin 1970-luvun lopun lama-ajan arkea ja sen ongelmia miesten tuntoja läpikäyden.

Kallio vähensi esiintymisiä huomattavasti 1980-luvun puolivälin jälkeen, mutta keikkailee tiettävästi edelleen satunnaisesti.

Pasi Kaunisto

Pasi Kauniston ensimmäinen levytys oli Rakastan sinua niin vuodelta 1968. Seuraavana vuonna hän löi itsensä läpi Koskaan et muuttua saa -kappaleella sekä Syksyn Sävelen voittaneella Sanat eivät riitä kertomaan -laululla. Menestys jatkui Lakeuden kutsu-, Sata kelloa-, Nelostie ja Koitere – Karjalan helmi -kappaleiden säestämänä. Vuonna 1978 Kaunisto voitti hopeaa Buenos Airesin kansainvälisillä tangofestivaaleilla.

Myöhemmin Kaunisto on levyttänyt myös hengellistä musiikkia. Hän tekee edelleen aktiivisesti musiikkia ja keikkailee sekä Suomessa että ulkomailla – teki hän tosin myös 15 vuotta kestäneen syrjähypyn hautausurakoitsijan ammattiin.

Ranskassa pitkään viihtynyt Kaunisto asuu tiettävästi nykyään Suomessa.

Irina Milan

Vaikka paljain jaloin -kappale löi Irina Milanin läpi musiikkitaivaalle vuonna 1967. Kappale oli käännös Sonny Bonon sävellyksestä The Beat Goes On. Milan esitti uransa alussa enimmäkseen viihdemusiikkia, mutta siirtyi 1970-luvun puolivälissä lähemmäksi taidemusiikkia ja laulelmaa, mikä sopi hyvin voimakkaalle tulkitsijalle.

Milan on ollut Euroviisuissa taustalaulajana ja solistina karsinnoissa sekä sanoittanut itselleen ja muille artisteille. Milan on myös näytellyt muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa ja Svenska Teaternissa. Lisäksi hän on näytellyt televisiosarjassa Samppanjaa ja vaahtokarkkeja.

Sittemmin Milan on opettanut draamaa ja teatterilaulua Tampereen konservatoriossa.

Tuulikki Eloranta

Tuulikki Eloranta aloitti laulu-uransa 1960-luvulla orkestereissa M.A. Nummisen manageroimana. Hänen ensimmäinen singlensä Vihreämmältä ruoho näyttää/Itse tahdoithan näin levytettiin vuonna 1968. Elorannan tunnettuja levytyksiä ovat muun muassa Jambalaya, Hymni rakkaudelle, Näkemiin rakkaus, Yli vuorien yli merien ja Silloin kun kaiken antaa.

Elorannan ura joutui katkolle vuonna 1982, kun hän ennen kesäkiertuettaan, jonka oli tarkoitus yhdistää musiikkia ja sirkusta, joutui sirkuksen norsun töytäisemäksi ja loukkaantui vakavasti. Estradeille paluu onnistui vasta kolmen vuoden päästä.

Elorannan viimeinen single, Täydenkuun jälkeen/Kesäkaupunki ilmestyi vuonna 1995. 1990-luvun alussa laulajatar muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Sammattiin. Hän on sittemmin työskennellyt ainakin museo-oppaana.

Monica Aspelund

Monica Aspelundin ensimmäinen single oli Katso, kenguru loikkaa vuodelta 1960. Aspelund toimi kuitenkin mainospiirtäjänä vuoteen 1967 asti. 1970-luvun alussa Aspelund oli ruotsalaisyhtye Family Fourin riveissä ja levytti ensimmäisen pitkäsoittonsa Kai Lindin kanssa Silja Linen tilaamalle mainoslevylle, josta tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi Silja-valssi. Aspelund levytti myös ABBA-hittejä suomeksi ja osallistui Euroviisuihin Lapponialla sijoittuen kymmenenneksi loppukilpailussa.

1980-luvun alussa Aspelund muutti Floridaan. Hän esiintyi myös siellä ja Karibian risteilylaivoilla. Suomessa hän esiintyi vuonna 1986 Helsingin kaupunginteatterin Cats-musikaalin naispääosassa.

Levyllä Aspelundia on kuultu edellisen kerran vuonna 2002 kokoelmalla Songs Finland Sings, CD1: Popular Finnish songs in English. Kappale oli Aspelundin itsensä englanniksi kääntämä versio kappaleesta Ranskalaiset korot. Kesällä 2006 Aspelund esiintyi 60-vuotisjuhlakonsertissaan Helsingissä. Hän tekee edelleen harvakseltaan pieniä keikkoja, joissa pääosassa ovat jazz ja ikivihreät. Aspelund laulaa myös sopraanona Sixties’ Singers -kuorossa.

Lähteet: Pomus.net, Wikipedia, Ilta-Sanomat, Viisukuppila.fi

Korjaus 18.3.2015 kello 9.46: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Johnny Liebkind ei järjestä matkoja Israeliin.

Musiikkitoimittaja Pekka Laine kertoi suomalaisen iskelmän legendoista Studio55.fi-lähetyksessä helmikuussa 2014. Katso video alta.