Tavallisesti Somalimaassa on kaksi vuotuista sadekautta. Keväällä sataa noin kolme kuukautta ja syys-lokakuussa hieman vähemmän. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Viimeisen parin vuoden aikana vettä on satanut poikkeuksellisen vähän.
Kuivuuden seuraukset tuntuvat ympäri Afrikkaa, mutta kaikkein kovimmin se on iskenyt mantereen itäosiin ja juuri Somalimaahan, joka on itsenäiseksi julistautunut Somalian osa. Siellä kausisateet ovat jääneet jopa kokonaan tulematta. Pahimmin kuivuus näkyy Somalimaan Sanagin, Togdheerin ja Soolin alueilla.
Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden Afrikan aluepäällikkö Airi Kähärä on asunut Afrikassa jo vuosia. Hänen mukaansa Somalimaassa on alueita, jotka ovat muuttuneet hiekka-aavikoiksi.
– Vaikka Somalimaahan saatiinkin sateita pari viikkoa sitten pitkän ajan jälkeen, hätä ei ole poistunut. Kuivuus on tappanut eläimet ja ihmisiltä on ruoka loppunut. Sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa kuivuuden vuoksi, Kähärä kertoo.
Kähärän mukaan jopa 80 prosenttia karjasta on menehtynyt. Karjan kuoltua monen paimentolaisperheen toimeentulo on menetetty. Ne, jotka eivät voi lähteä sukulaisten luo kaupunkiin, koittavat ansaita elantonsa muilla keinoin, mutta keinoja ei ole paljon.
– Ne, jotka voivat lähteä, lähtevät. Monet ovat lähettäneet lapsensa kaupunkeihin sukulaistensa luokse. On paljon talouksia, jossa perheen kanssa asuvat kahden kolmen muun perheen lapset ja voi vain kuvitella, millaista elämä silloin on.
Lämpö lisää kuivuutta
Samaan aikaan, kun kuivuus on iskenyt Somalimaahan, ilmastonmuutos on pahentanut tilannetta. Vuosi 2016 oli lämpimin maailman mittaushistoriassa, taustalla vaikuttaa El Niño -sääilmiö. Vuoden 2016 aikana kumpikaan sadekausista, Gu’ ja Deyr, eivät ole tuoneet kaivattua käännettä kuivuuteen. Lisäksi ihmisen toimet ovat lisänneet eroosiota.
– Maaseudulla puut ja pensaat päätyvät polttopuuksi tai hiileksi ja karja syö loput ruohot. Eroosio pahenee, koska ilman kasvillisuutta vesi ei sitoudu maaperään vaan huuhtoo ravinteet mukanaan, Kähärä kertoo.
– Kunnollisia sateita jouduttiin odottamaan Somalimaassa yli kaksi ja puoli vuotta. Se tarkoittaa sitä, että paimentolaisten karja ehti menehtyä janoon ja nälkään ja maanviljelijöiden pellot kuivuivat karrelle.
Kun puhdasta vettä ei ole ollut, moni on juonut saastunutta vettä, mikä on pahentanut tilannetta entisestään. Likainen juomavesi on levittänyt kulkutauteja, kuten koleraa ja ripulia. Kähärän mukaan suurimmat kärsijät ovat kaikista heikoimmassa asemassa olevat: lapset, vanhukset ja sairaat.
Sisäisiä pakolaisia on tuhansia ja ihmiset ovat asettuneet asumaan kaupunkien liepeille slummeihin. YK on kuvaillut kuivuudesta seurannutta humanitaarista kriisiä pahimmaksi kriisiksi sitten toisen maailmansodan.
Kähärän mukaan on tärkeää, että jokainen vesipisara, joka taivaalta tulee saadaan talteen.
– Pitkän tähtäimen tarkoitus on, että joka tippa pystytään käyttämään kuivan kauden aikana. Vettä on silti pakko säännöstellä hyvin tarkkaan ja pahimpina aikoina juomavettä pystyy jakamaan vain litran päivässä per henkilö.
Kähärä kertoo, että Solidaarisuudella on Somalimaassa maataloushanke, jossa kehitetään kuivuutta sietäviä lajikkeita ja kehitetään veden talteenottojärjestelmiä. Se luo hänen mukaansa toivoa tulevaisuuteen.