20 vuotta sitten Lammilla heitettiin Heli Rantasen olympiavoiton siivittämä keihästä ja juniorit jonottivat kulta-Helin nimmareita. Nyt keihäs on vaihtunut reikäpalloksi ja melkein koko entinen Lammin pitäjä hengittää salibandya.
2000-luvun alussa perustettu salibandyjoukkue on noussut taso tasolta ja divari divarilta kohti lajin huippua. Mikään ei ole tullut kuitenkaan ilmaiseksi, vaan työtä on tehty tietoisesti aina parempaan pyrkien. Reilussa kymmenessä vuodessa pienen maalaiskylän joukkue on noussut salibandyväen huulille ja kolkuttelee nyt toiseksi korkeimman sarjatason, divarin finaaleissa jo pääsyä salibandyliigaan.
Menestys on saanut Hämeenlinnan kaupunkiin liittyneen ja reilun viiden tuhannen asukkaan taajaman innostumaan lajista. Joukkueesta onkin tullut oman kylän yhteinen, ja monelle tärkeä juttu.
– Viime yön unien perusteella näköjään aika tärkeä. Tässä on tämäkin koko päivä jännitetty ja odotettu tätä. Kyllä tää iso juttu on koko paikkakunnalle, Ville Laakso sanoo ennen ensimmäisen finaalin alkamista.
Poikkeusluvalla pienessä kaukalossa
Kun kymmenisen vuotta sitten Lammille alettiin suunnitella uutta liikuntahallia, ei moni uskonut, että oma salibandyseura pelaisi lajin korkeimmilla sarjatasoilla. Edelleen uudenkarhea halli on nyt kuitenkin auttamatta liian pieni LaSB:in menestyksen tiellä.
– Poikkeusluvalla ollaan saatu divarin runkosarjan pelejä pienemmässä kaukalossa pelata, joukkueen valmentaja ja yksi "oranssisydämistä" Kalle Tyrkäs kertoo.
Pudotuspelejä ei Lammin pienessä kaukalossa kuitenkaan lajiliiton sääntöjen mukaan voi pelata. Eivätkä laitamille kyhätyt muutaman sadan hengen katsomopaikat riittäisikään playoff-huumassa kuin kouralliselle kannattajista. Niinpä joukkue onkin joutunut siirtämään kotipelinsä nyt naapurikaupunkien isoihin halleihin.
