Sanat Pori ja Isomäki resonoivat jokaisella kiekkoihmisellä jotakin, harva jää turtaksi. Jos porilaiselle kiekkokansalle suodaan pudotuspelikevät, se puhkeaa kukkaan. Ei välttämättä suloisimpana pionina, mutta täyteen lehteen, omassa anteeksipyytelemättömässä olemuksessaan. Sen sai kokea maanantain toisessa puolivälieräottelussa Ilves, aiemmin keväällä TPS, sen sai kokea urallaan ja kevään 2013 finaalisarjassa Tapparan puolustuksen pitkäaikainen kivijalka Pekka Saravo.
Isomäen tunnelma on ikiaikainen myytti. Osa erityislaatuisen kokemuksen osatekijöistä löytynee jäähallin ja kaukalon ainutlaatuisista piirteistä. 28 metriä leveä ja 58 metriä pitkä kaukalo lukeutuu Pelicansin ja Sportin kotiluolien ohella Liigan ahtaimpiin.
– Katsomot ovat siellä lähellä kaukaloa. Halli tuntuu tiiviiltä, ja kaukalossa näyttää siltä kuin tilaa olisi vähemmän ja kiirettä enemmän, Saravo pohtii MTV Urheilulle.
Uniikkia on myös läpi koko hallin tunkeva tunnelma. Älläkkä ei ahtaudu perinteiseen tapaan vain kannattajakatsomoon, vaan maineikas, Suomen suurimpiin lukeutuva seisomakatsomo elämöi koko hallin mukaan menoon. Betoninen lehteri vetää jopa 2000 katsojaa, eikä koko ole sen ainoa poikkeuksellinen piirre. Syrjäisen nurkan sijasta se on sijoitettu hallin parhaille paikoille A-katsomoon. Alati kaupallistuvassa urheilubisneksessä tällaisen urheiluromantiikan vaaliminen on harvinaista.
– Porilaiset ovat selvästi todella ylpeitä porilaisuudestaan. Heillä on hyvät muistot hurmiollisista pudotuspelikeväistä, ja he nauttivat päästessään haastamaan isompia kotiluolassaan. He tietävät ja ymmärtävät kokemuksesta sen, millainen merkitys kotiyleisöllä voi olla siihen, miten joukkue pelaa. Siellä osataan myös ruokkia yleisöä, Jesse Joensuu todisti sen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS:ää vastaan. Kannattajat ja pelaajat toimivat hienossa symbioosissa molempiin suuntiin.
