TV-tuotannoissa joudutaan jatkuvasti eettisten kysymyksien eteen, sekä uutispuolella että viihdeohjelmissa. Fremantle-tuotantoyhtiön Helena Bäckman ja MTV Uutisten Pekka Lehtinen kertoivat kohtaamistaan eettisistä pulmista Huomenta Suomelle.
Viihdetuotannossa joudutaan harkitsemaan eettisiä kysymyksiä jo tuotannon alkuvaiheesta lähtien.
Fremantle-tuotantoyhtiön ohjelmistoon kuuluu hittejä kuten Salatut elämät, Masked Singer ja Maajussille morsian.
Yhtiön kehityspäällikkö Helena Bäckman kertoo, että ohjelman tekeminen on sarja valintoja. Päätöksiä tehdään ohjelman sävystä alkaen ja siitä, miten aiheita käsitellään.
– Se liittyy myös tähän casting-vaiheeseen, että ketä voidaan ottaa mukaan ohjelmaan, mitä he edustavat, ja sopivatko he siihen ohjelmaan, Bäckman sanoo.
Valintoja tehdään myös kuvausten jälkeen leikkauspöydällä. Mitä asioita ja puolia tilanteista ja henkilöistä näytetään?
– Miten jokin asia, jos se laitettaisiin ohjelmaan, vaikuttaisi tähän henkilöön tai tähän ohjelmaan. Punnintoja tehdään pitkin matkaa.
Lue myös: Tässä ovat Kultainen Venla 2023 -finalistit! Mukana Estonia-sarja ja Viiden jälkeen -ohjelma
Esimerkiksi ohjelmasta, jossa on pohdintaa pitänyt tehdä erityisen tarkasti, Bäckman antaa Big Brotherin.
– Olen ollut mukana tekemässä monta kautta Big Brotheria. Se on ollut ohjelma, jossa on mietitty tosi tarkkaan mitä voidaan tehdä, koska siellä mennään myös livenä ulos.
Kansalaisten saatava tietää
MTV Uutisten rikostoimittaja Pekka Lehtisen mukaan avoimuus aiheissa on tärkeää.
– Jos rikosuutisointia ajattelee, oli se sitten uutiset tai Rikospaikka-ohjelma, mielestäni ei ole mitään tabu-henkilöä tai tabu-aihetta olemassakaan.
– Journalisti on ensi sijassa vastuussa kuuntelijalle, katsojalle ja lukijalle. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, Lehtinen sanoo.
– Silloin pitää pystyä kertomaan myös niistä ikävistä, surullisista, jopa raaoista asioista. Olisi mahdoton tilanne, jos me emme voisi kertoa oikeasti sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja tässä suhteessa se harkinta menee enemmänkin niin päin, että meidän ei pidä ajatella, että me rupeamme pimittämään asioita.
Lue lisää: Rikostoimittajan kommentti: Pahuus keskuudessamme – väkivallan julmuudella ei ole enää mitään rajaa
Kenen tarinaa kerrotaan?
Viihteen puolella, Bäckman painottaa käsittelytavan tärkeyttä.
– Täytyy valita käsittelytapa, miten asia kerrotaan, mitä siinä painotetaan.
– Jos viittaan tähän Kirjolla-sarjaan, miten me esitämme nämä meidän päähenkilöt, siinä on monta erilaista tyylillistä vaihtoehtoa. Jos esimerkiksi käytetään ohjelmassa voice overia, eli kertojan ääntä, se voi helposti mennä semmoiseksi selittäväksi, kaiken tietäväksi, jolloin se muuttaa sävyä aika ratkaisevasti, että kuka tässä nyt kertoo ja kenen tarinaa.
Hienotunteisuus tärkeää
Lehtinen lisää listaan hienotunteisuuden tarpeen, kun uutisoinnissa ollaan tekemisissä uhrin tai uhrin omaisten kanssa.
– Esimerkiksi tuli mieleen eettinen linjaus meidän toimituksemme johdolta, kun oli lumivyöry – onnettomuus, jossa äiti ja hänen poikansa menehtyivät, Lehtinen sanoo.
– Toimituksen johto meillä linjasi, että me emme edes yritä tavoitella lähiomaista vyöryn jälkeen. Mikä oli mielestäni täysin oikea päätös. Sitten kun isä julkaisi oman kirjoituksensa, pystyimme kyllä silloin referoimaan sitä. Mutta emme lähteneet itse aktiivisesti yrittämään tavoitella tätä uhrien lähiomaista.