Minne katosivat tiekarhut? Suomen ainoa karhujen valmistaja huolissaan: "Jos tehtaassa olisi renkaat, olisin vienyt sen Ruotsiin"

Kun märkää lunta on satanut ympäri maata, voi havaita muutoksen katukuvassa verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Ennen tällaisilla keleillä jäätä vuolivat tien pinnoista tiekarhut, mutta nykyisin näky on paljon harvinaisempi.

Tiekarhujen eli tiehöylien käyttö on vähentynyt huomattavasti teiden hoidossa ja jäätyneiden tienpintojen parantamisessa.

Katso myös: Näin sujuu yövuoro aura-auton ratissa

– Se on ihan selvä asia, sanoo Pohjoismaiden ainoan tiehöyliä valmistavan yrityksen Veekmasin toimitusjohtaja Esa Halttunen.

Halttunen on seurannut muutosta pitkän aikaa: hän oli tiehöyläurakoitsija jo vuonna 1974 ennen kuin perusti tiehöyliä valmistavan yrityksensä 1980-luvulla.

2000-luvun taitteessa tilaukset Suomeen vähenivät roimasti.

– Suomessa oli aikanaan 500 tiehöylää ja omassakin kylässäni niitä oli viisi kappaletta. Nykyään niitä menee vuosittain 1–2 Suomeen, kun ennen parhaina vuosina myytiin 50.

”Kuorma-auto helpompi työllistää ympäri vuoden”

Syynä tiehöylien käytön vähenemiseen ovat muutokset maantieverkon hoidossa. Ennen valtion keskusvirasto vastasi maanteiden rakentamisesta ja ylläpidosta, nykyään ELY-keskus tilaa maanteiden hoidon urakoitsijoilta, jotka valitaan kilpailuttamalla.

ELY-keskus määrittelee yhä, millaisia töitä ja mitä laatutasoa urakoissa edellytetään, mutta ei sitä, millaista kalustoa urakoissa on käytettävä.

– Urakoitsija päättää kalustosta. Tien pintaa hoidetaan nykyään enemmän kuorma-auton alusterillä, sanoo teiden kunnossapidon asiantuntija Heikki Lappalainen Liikennevirastosta.

Lappalainen selittää, että syynä on kuorma-auton monikäyttöisyys.

– Tiekarhun käyttö kohdistuu talviaikaan ja vain muutamaan paikkaan, kyllähän se kuorma-auto on helpompi työllistää ympäri vuoden.

”Olisin vienyt tehtaan Ruotsiin, jos olisi pyörät alla”

Lappalainen myöntää, että esimerkiksi märän lumen sadettua tiekarhu on työkaluna verraton. Myös Halttunen on huolissaan teiden kunnosta ja siitä, ettei jälki ole alusterällä yhtä hyvää.

– Tiehöylässä terä on etupuolella ja kuljettaja pystyy määräämään, mitä sillä tekee, kun alusterä menee tienpinnan mukaan auton alla. Tietenkin se on työkaluna muutenkin ihan erilainen, tiehöylän terä on esimerkiksi paljon painavampi.

Halttunen ei usko väitteisiin siitä, että kuorma-autot olisivat urakoitsijoille kustannustehokkaampia. Hän huomauttaa, että oikein käytettynä tiehöylä käyttäisi puolet vähemmän esimerkiksi polttoainetta.

Asiakkaiden puutteesta hän ei kuitenkaan ole huolissaan. Ruotsissa on edelleen käytössä 600 tiehöylää ja myös Norjassa 400–500.

– Olisin vienyt jo tehtaan Ruotsiin, jos siinä olisi pyörät alla. Vaan kun ei ole, niin olen ylpeä, että tämä on Suomessa, Halttunen veistelee.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on vierailemassa kuun lopussa Veekmasilla seuraamassa työnäytettä.

Katso myös: Näin sujuu yövuoro aura-auton ratissa.