Erikoissairaanhoitaja Tarja Tuovinen on nähnyt Afganistanin raakuudet silmästä silmään – millaista on johtaa sairaalaa Kabulissa yhteistyökumppanina Taleban?

Erikoissairaanhoitaja ja avustustyöntekijä Tarja Tuovinen, 67, työskenteli sairaalan johtajana Afganistanissa Kabulissa 1990-luvun lopussa.

Sairaalasta vastasi kansainvälisen Punaisen Ristin komitea, mutta yhteistyötä oli pakko tehdä äärijärjestö Talebanin kanssa.

– Sairaalalla oli kaksi johtajaa, jotka olivat minä ja Taleban. Minulla oli rahat ja hän kirjoitti papereita alle, jotta saatiin homma pelaamaan. 

Yhteistyö sujui Tuovisen mukaan tilanteeseen nähden hyvin.

– Tulin vastapelurini, nuoren kapteenin, kanssa ihan hyvin toimeen. Meillä oli molemminpuolinen kunnioitus. Hän muun muassa alkoi opiskella englantia, jotta voisi kommunikoida kanssani suoraan.

Lue lisää: Afganistanista aikoinaan paennut Abdullah Sadiqui uskoo demokratiaan – työskentelee Suomessa pankkiirina

Talebanit eivät Tuovisen mukaan kovinkaan paljon määritelleet sairaalan toimintaa.

– Toki sillä tavalla määrittelivät, kuten koko Afganistanin asioita, että naiset ja miehet eivät saa olla tekemisissä toistensa kanssa. Eivät julkisilla paikoilla eivätkä sairaalassakaan. Naiset hoitivat naisia ja miehet miehiä.

Tuovinen näki työssään kaikki ne raakuudet, joiden pelätään taas lisääntyvän Afganistanissa, kun Taleban nousi valtaan Yhdysvaltain vetäydyttyä maasta loppukesällä. 

– Afganistanissa perjantaisin oli teloituspäivä, jossa naisia kivitettiin. Jos olet varastanut, raajoja amputoidaan – viedään sormi, koko käsi tai jalka. Nämä roikkuvat sitten moskeijoiden edessä puissa aamuisin varoituksena muille ihmisille.

Myös tappajaa hoidetaan

Vuosia myöhemmin 2000-luvun puolella Pakistanissa erikoissairaanhoitaja Tarja Tuovinen näki tilannetta toisesta perspektiivistä, kun hoidettavana oli muiden potilaiden lisäksi raakuuksiin syyllistyneitä talebaneja.

Länsimaisen avustusjärjestön etiikkaan kuuluu, että kaikkia autetaan.

– Vaikka olisit millainen rosvo ja tappaja, sinuakin autetaan. 

Taleban on tehnyt lukuisia iskuja kouluihin Pakistanissa. Yksi näistä osui Tuovisen työvuosiin 2009, kun armeijan kouluun hyökättiin Peshawarissa.

Iskussa talebanit murhasivat noin 150 lasta. 

– Tyttöjen kasvoille heitettiin happoa, joka tuhosi kasvot.

Lue lisää: Venäjä hyväksyy Talebanin pyrkimykset vakauttaa Afganistan tilanne

Erikoista kyllä, kouluiskun uhreja ei kuitenkaan tullut yhtäkään siihen sotasairaalaan, jossa Tuovinen työskenteli. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä.

– Sitä voi spekuloida. Itse olen ajatellut, että ehkä, kun meillä tiedettiin hoidettavan myös talebaneja, se karkotti muita potilaita. Toisaalta Peshawarissa on lukematon määrä omia sairaaloita, että ihmiset menivät niihin. 

Lieksalainen Tarja Tuovinen on kirjoittanut kokemuksistaan faktoihin pohjautuvan teoksen Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa – naisena kriisipesäkkeissä (Like, 2013). Myös uusimmassa romaanissa Kenttäsairaala (Kirjokansi, 2021) käydään läpi kokemuksia läpi, mutta fiktion keinoin.

Vaikka avustusjärjestöt ovat saaneet paljon hyvää aikaan, Tuovinen arvostelee niiden toimintaa kiillotetusta julkikuvasta. Katso videolta, mitä hän tarkoittaa!