"Kohta naiset eivät saa enää edes hengittää" – ihmisoikeuksien polkemisella on surullisia seurauksia Afganistanissa

Surullinen, musertunut, järkyttynyt. Mutta valitettavasti ei yllättynyt.

Näin kuvailee tunnelmia ihmisoikeusvaikuttaja, Afganistan-asiantuntija ja Ulkopoliittisen instituutin tuoreen Afganistan-raportin laatimiseen osallistunut  Aziza Hossaini sen jälkeen, kun ääriliike Taleban päätti kieltää naisilta myös yliopisto-opinnot maassa. 

Hossaini seuraa maan tilannetta päivittäin Suomesta, ja hänestä kehitys on ollut nähtävissä.

– Talebanit eivät ole muuttuneet, se on ollut selvää heidän liikkeensä jäsenten haastatteluista. Vihamielisyys naisia kohtaan on täsmälleen samanlaista kuin vuonna 1996.

Valtaan palannut ääriliike on nyt estänyt naisilta käytännössä kaiken muun kuin kotona olemisen.

– Eräs afganistanilainen nainen, jonka kanssa keskustelin, totesi, että jos maailma ei tee mitään, kohta naiset eivät saa varmaan edes hengittää, Hossaini kuvaa.

Lue lisää: Taleban kieltää naisten työskentelyn kansalaisjärjestöissä – naisilta kielletty opiskelu, yksin matkustaminen ja jopa puistossa käynti

Päätös rajoittaa naisten koulutusta on aiheuttanut jo lapsiavioliittojen lisääntymistä, mielenterveysongelmia ja monia muita ongelmia naisille. Naisten itsemurhat ovat lisääntyneet.

 Käytännössä kyse on sukupuoleen perustuvasta apartheidista, Hossaini kuvaa.

– Afganistan on kuin tosielämän The Handmaid's Tale (Margaret Atwoodin teos). Naisilla ei ole mitään oikeuksia, heidät koetaan miehen omaisuutena.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Länsi ei kuunnellut tarpeeksi paikallisia, erityisesti naisia

Taleban palasi valtaan sen jälkeen, kun länsijoukot vetäytyivät maasta. Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja talebanien väliset Dohan rauhanneuvottelut ja -sopimus.

Sitä ennen ääriliike oli hallinnut maata vuodesta 1996, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten intervention alkamiseen saakka.

Myös lännessä on ihmetelty, miten on mahdollista, että lännen tukema hallinto romahti maassa niin nopeasti.

Hossaini sanoo, että koko länsijoukkojen läsnäolon ajan ongelma oli se, että afganistanilaisia, erityisesti naisia, ei kuunneltu tarpeeksi. Länsi suhtautui asiaan hänen mielestään niin, että Taleban saadaan kukistettua pelkällä aseellisella ylivoimalla.

Samalla paikallisia heimorakenteita ei ymmärretty eikä konfliktianalyysia tehty.

Hossainin mukaan lännen olisi pitänyt olla myös rehellisempi tavoitteistaan ja kertoa afganistanilaisille, mitä he tekevät maassa, mitkä ovat lännen tavoitteet ja kysyä niistä mielipidettä paikallisilta ihmisiltä.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Lue myös: YK vaatii Talebania kumoamaan naisia koskevia rajoituksia Afganistanissa

"Tuomitsemiset eivät enää riitä"

Hossaini muistuttaa länsimaiden vastuusta myös nyt. Hän muistuttaa, että suurvaltapolitiikalla on roolinsa Talebanin synnyssä.

Afganistanistan oli yksi kylmän sodan näyttämö, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ottivat mittaa toisistaan.

Neuvostoliitto miehitti Afganistania vuosina 1979–1989 ja soti kommunistista hallintoa vastustamaan nousseita islamismin yhdistämiä aseellisia ryhmiä vastaan. Yhdysvallat taas tuki ja koulutti näitä mujahideen-ryhmiä Neuvostoliiton miehityksen kaatamiseksi. Näistä ryhmistä Talebankin juurtuu.

– Se, että afganistanilaiset naiset kärsivät näin, on pitkälti suurvaltapolitiikan syytä. Afganistanista on tehty maailman suurin vankila naisille, eivätkä naiset pääse sieltä omin avuin pois. Joten maailman velvollisuus on keksiä mekanismi, tuomitsemiset ja lausunnot eivät enää riitä, Hossaini sanoo.

Yksi konkreettinen apu olisi hänestä se, että EU-maat tarjoaisivat mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisiin etäopintoihin ja stipendiohjelmia afganistanilaisille naisille.

Lue myös: Tutkimus: Suomen Afganistanissa tekemä työ mureni maasta vetäytymiseen – "Suomi epäonnistui osana kansainvälistä toimijajoukkoa"