Kiovan keskustassa Maidanin aukiolla tiesulut ja sotilaat muistuttavat sodasta. Mutta kun niille kääntää selkänsä, sodan saattaa hetkeksi unohtaa.
Ihmiset kulkevat asioillaan, tapaavat toisiaan ja istuvat auringossa.
Kolmekymppiset kiovalaiset kaverukset Volodymyr Borysenko, Vladislav Didenko ja Viktor Krasnohorskyi tapaavat aukiolla. Kaikki kolme lähtivät Venäjän hyökkäyksen jälkeen pois Kiovasta, mutta tulivat melko pian takaisin. Nyt he ovat matkalla Didenkon luokse grillaamaan.
Ravitsemusterapeuttina työskentelevä Borysenko sanoo yrittävänsä olla huolehtimatta sodasta, koska ei halua ahdistua.
– Elämä ei ole pysähtynyt, mutta se on hidastunut. Me odotamme.
Hän ei usko, että ihmiset esimerkiksi Suomessa voivat täysin ymmärtää heitä.
– Katsot uutisia ja olet peloissasi ja vihainen. Sinä muutut. Paljon. Minä ja ystäväni olemme muuttuneet.
Musiikki- ja mainosvideoita työkseen tekevä Didenko kertoo olleensa Butshassa ja Irpinissä auttamassa paikallisia ihmisiä, vieneensä muiden vapaaehtoisten kanssa vanhuksille ruokaa ja raivanneensa tuhoja.,
– Minä olen vihainen, hän sanoo.
Kaikki kolme uskovat vahvasti Ukrainan voittoon. IT-alalla työskentelevä Krasnohorskyi uskoo, että se tapahtuu vuoden loppuun mennessä.
– Luotan armeijaamme ja siihen, että se vapauttaa miehitetyt alueet ja voittaa Venäjän.
Didenko sanoo, että itsenäisyyden säilyttämisen lisäksi voittamisessa on kyse elämänlaadusta Ukrainassa.
– Jos Venäjä voittaa, meistä tulee Venäjä ja elämästä tulee huonompaa.
