Miltä tuntuu, kun koulusta, jossa on opiskellut vuosia, on jäljellä enää savuavat rauniot? Itä Nyt -ohjelma selvitti, miten koulunkäynti sujuu Ukrainan sodan keskellä.
Luoteis-Ukrainassa sijaitsevan Zytomyrin kaupungin lyseo numero 25 tuhoutui käyttökelvottomaksi Venäjän ohjusiskussa keväällä 2022. Koulun yli 1300 oppilasta opiskelee nyt väistötiloissa ja etäopetuksessa.
Koulunkäynti sodan runtelemassa Ukrainassa on hankalaa. MTV Uutiset tapasi Helsingin kuvataidelukiossa tutustumiskäynnillä olleita ukrainalaisopettajia.
– On hyvin vaikea opettaa lapsia, koska ilmahälytykset soivat usein ja tunteja joudutaan perumaan jatkuvasti. Koulunkäynti tapahtuu pääasiassa etänä, kertoo 26-vuotias matematiikan opettaja ja yhdeksännen luokan luokanvalvoja Jevhenii Shakhrai Zytomyrista.
Opettajat vierailivat Helsingissä Kirkon Ulkomaanavun kutsumina. Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa keskittyy sodasta ja sen seurauksista kärsineen koulutuksen tukemiseen. Käytännössä varoilla korjataan vaurioituneita kouluja, varustellaan pommisuojia, koulutetaan opettajia ja keskitytään psykososiaaliseen tukeen.
Lyseo numero 25 Zytomyrissä tuhoutui Venäjän ohjusiskussa pian Venäjän suurhyökkäyksen alettua. KIRKON ULKOMAANAPUKirkon ulkomaanapu
Lue myös: 12-vuotias Ukrainan sotaa paennut Jeva MTV:lle: "Kun taloamme pommitettiin, jokin sisälläni särkyi"
Pelko läsnä lapsissa
Shakhrai sanoo opettajien yrittävän luoda uusia opetusmahdollisuuksia verkkoympäristössä ja etsivän erilaista hyödyllistä materiaalia sodan keskellä, vaikka helppoa se ei ole.
– Mutta aurinko nousee kaikesta huolimatta, täytyy yrittää pysyä positiivisena, Shakhrai sanoo.
Hänen kollegansa, niin ikään Zytomyrin kaupungista kotoisin oleva tietotekniikan opettaja Kateryna Molodetska, 37, sanoo, että sodan keskellä ukrainalaislapsilla on paljon psykologisia paineita, joita he eivät välttämättä itsekään ymmärrä.
– Meillä tehtiin hiljattain tutkimus, joka selvitti sodan vaikutuksia opetukseen ja lasten henkiseen tilaan. Lapsilla on vaikeuksia muun muassa luovuuden kehittämisessä ja heitä pelottaa. Tärkein tehtävämme on tukea heitä, täytyy yrittää tehdä parhaamme, Molodetska korostaa.
Shakhrain mukaan lapsilla on nykyään mahdollisuus olla kerran viikossa yhteydessä koulupsykologiin, jolle he voivat purkaa pelkojaan ja huoliaan.
Lue myös: MTV:n erikoishaastattelussa Ukrainan sodassa käden ja jalan menettänyt, nyt Suomessa asuva Vitaliy perheineen: "Paloin elävältä"
"En vietä loppuelämääni pommisuojassa"
Tämänhetkisten tietojen mukaan 3198 oppilaitosta Ukrainassa on kärsinyt pommituksista ja 286 niistä on tuhoutunut täysin. Ukrainan opetus- ja tiedeministeriön mukaan Venäjän joukot tuhoavat kouluja ja yliopistoja, päiväkoteja sekä orpokoteja.
Sekä Shakhrai että Molodetska yrittävät opettaa ja elää kotikaupungissaan Zytomyrissä niin tavallista elämää kuin mahdollista.
– Nykyään kun ilmahälytys soi, emme enää juokse pommisuojaan. Päätin, etten voi viettää koko loppuelämääni pommisuojassa. Jos kuolen, niin sitten kuolen, Molodetska sanoo hiljaa.
Koska ilmahälytyksiä voi tulla jopa seitsemän kertaa päivässä, niihin turtuu.
Lue myös: "Meidän porukasta ei ole enää hirveän moni elossa" – Ukrainassa taistellut Harri kertoo MTV:lle, miksi palasi lopulta Suomeen
Nuorena miehenä Shakhrai sanoo myös olevansa valmis rintamalle, mikäli kutsu käy. Tällä hetkellä hän kokee kuitenkin olevansa hyödyllisimmillään työssään lasten parissa.
– Olen tällä hetkellä yhdeksännen luokan luokanvalvoja ja minulla on 23 lasta vastuullani. Olen jatkuvasti huolissani heistä ja pohdin, missä he ovat ja kenen kanssa. Lohdutan ja tuen heitä, he ovat kuin omia lapsiani, Shakhrai sanoo.
Lapset löytävät kauneutta sodastakin
Molodetska on samoilla linjoilla Shakrain kanssa. Hän kertoo ennen sotaa suunnitelleensa muuttoa ulkomaille, mutta ymmärtäneensä pian olevansa tärkeässä asemassa lasten kasvattajana sodan keskellä.
– Sota merkitsi minulle sen tiedostamista, että haluan keskittyä täysin työhöni. Olen ukrainalainen ja haluan asua Ukrainassa ja omassa kotikaupungissani Zytomyrissa, Molodetska pohtii.
Shakhrai on myös ihmetellyt lasten uskomatonta kykyä sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen, jopa sotaan.
– Olin lasten kesäleirillä viime kesänä ja siellä oli muutama lapsi Donetskista. Nämä lapset kertoivat, että sota on heille myös viihdettä: he usein menevät ulos ja katsovat räjähdyksiä. Se on heille kuin ilotulitusta. Minun oli vaikea ymmärtää, miten lapset onnistuvat löytämään kauneutta jopa sodasta.