Alanvaihtoa haluavien hoitajien määrä on pysäyttävän suuri toisen korona-aallon iskiessä Suomeen. Nyt tarvitaan pikaisesti iso korjausliike ja valtiovallan apua, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kolumnissaan.
Teho-osastoilla työskentelevistä hoitajista 91 % on harkinnut alan vaihtoa. Heistä 71 % ei enää hakeutuisi sote-alalle, jos olisi aloittamassa opintoja nyt. Yli puolet (51%) ei usko jaksavansa työuran loppuun alan työtehtävissä. Tiedot ovat Aula Researchin tuoreesta kyselystä, johon vastasi lähes 3 000 erikoissairaanhoidossa työskentelevää tehyläistä hoitoalan ammattilaista. Myös muissa toiminnoissa kuin teholla kuva on yhtä karu.
Erikoissairaanhoito kuten nuo mainitut teho-osastot ovat suomalaisen terveydenhuollon kovaa ydintä. Ne ovat vaativia tehtäviä, joihin tarvittavan erikoisosaamisen hankkiminen vaatii useampia vuosia esimerkiksi sairaanhoitajan tutkinnon päälle.
Sote-alan ammatit ovat kärjessä sairauspoissaolojen määrässä kunta-alalla. Hakijamäärät alan oppilaitoksiin ovat laskussa. Tuoreet Kevan tilastot kertovat, että seuraavan kymmenen vuoden aikana kunta-alalta on jäämässä eläkkeelle reippaasti yli 30 000 sairaanhoitajaa, lähihoitajaa ja osastonhoitajaa.
Maalaisjärjellä olettaisi, että työvoimavaltaisen sote-alan työnantajat olisivat jo lähes paniikissa ja kaikin keinoin varmistaisivat työvoiman riittävyyttä. Onhan henkilöstö se tärkein voimavara.
Haaveunta. Työnantajaleiristä käy sen sijaan kylmä viima, on käynyt jo pidempään.
Palkka ja työn vaativuus eivät kohtaa
Kiky ja lomarahaleikkaukset ovat kipeästi muistissa. On päivänselvää, että hoitoalan palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja sen edellyttämää osaamista millään mittareilla. Palkkatasa-arvon edistäminen on tärkeä tavoite naisvaltaiselle sote-alalle, mutta samapalkkaohjelmat ovat kaventaneet naisten ja miesten palkkaeroja minimaalisen vähän ja hitaasti. Ja nyt sekin keino on heitetty romukoppaan, kun samapalkkaohjelman kolmikantainen valmistelu keskeytyi työnantajapuolen toimesta.
