Kai Valonen on toiminut Onnettomuustutkintakeskuksen johtavana tutkijana vuodesta 2006 lähtien. Uran varrelle on mahtunut monenlaisia, enemmän tai vähemmän traagisia tapauksia.
Yli kaksikymmentä vuotta OTKES:lla työskennellyt Valonen ei muista tutkimuksiensa määrää, mutta toteaa taipaleen tarjonneen suuronnettomuuksia lähes kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Näihin lukeutuu esimerkiksi liikenneonnettomuuksia vesillä, raiteilla ja ilmassa.
Massiivisin tutkinta oli kesäkuussa julkaistu koronapandemiatutkinta. Tavallisesti samaan aikaan on käynnissä yksi tai kaksi laajaa tapausta.
– Koko ajan on ollut niin sanotusti tutkinta päällä. Aina tulee uutta, Valonen kertoo.
Mieleen on jäänyt erityisesti sellaiset tapaukset, joihin on palattu julkisuudessakin vielä pitkienkin aikojen kuluttua.
– Esimerkiksi Konginkankaan linja-autoturma on sellainen, joka ei unohdu. Se olisi kuitenkin kehittämismielessä hyväksi, että muitakaan ei unohdettaisi, Valonen pohtii.
Turvallisuuden parantaminen motivoi
Kehittämisellä Valonen viittaa OTKES:n perimmäiseen tarkoitukseen: Varmistaa tapahtuneiden onnettomuuksien välttäminen jatkossa. OTKES tekee kaikista tekemistään tutkinnoista viranomaisille turvallisuussuositukset, joiden toteutuminen motivoi Valosta työssään erityisen paljon.
Hän nostaa esille tapauksen 22 vuoden takaa, kun Maaningalla vanhusten palvelutalo tuhoutui tulipalossa. Viisi vanhusta kuoli.
– Nykyisin entistä useammin, lähes poikkeuksetta, palvelutaloihin laitetaan sammutusjärjestelmä. Nyt palveluasuminen on paljon turvallisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten.
Turvallisuuden parantaminen tulevaisuutta varten lähtee monista pienistä asioista.
– Katsotaan yhteiskunnan järjestelyjä siihen, miten turvallisuudesta huolehditaan. Me yritämme löytää keinoja siihen, miten sitä voitaisiin parantaa.
Henkisen kantin merkitys
Valonen luonnehtii työtään mielenkiintoiseksi ja palkitsevaksi, vaikka kyse onkin ikävistä jutuista – onnettomuuksista.
– Täytyy suhtautua niin, ettei ne jää itselle painamaan. Työtähän tämä minulle on.
Työn ja vapaa-ajan erottaminen on työn luonteen ja aikojenkin vuoksi häilyvää. Valonen kertoo, että työ kuitenkin seuraa kotiin vain harvoin. Ajankohtaisten tutkintojen lisäksi toisinaan myös vanhat tapaukset saattavat muistutella itsestään.