Millainen on suomalainen pelitapa jalkapallossa, Hannu Tihinen?

Hannu Tihinen, onko yhtenäinen pelillinen linja nuorisomaajoukkueissa vieläkään riittävän selkeä?

Olemme ottaneet askelia oikeaan suuntaan viime vuosina. Uskon, että pelaajamme nuorisomaajoukkueissa tietävät jo, mitä heiltä odotetaan. Otetaan vaikka ihan konkreettisia esimerkkejä, kuten vaikkapa pelirohkeus: haluamme hyökkäyspäässä pitää palloa ja uskaltaa pelata keskustan kautta. Ja taas puolustusta ajatellen pyrimme pysymään tiiviinä pakkana ja pitämään puolustuslinjamme riittävän korkealla. Tärkeätä on lisäksi se, että puolustamme aina eteenpäin kentällä, eli ei lähdetä peruuttelemaan kun menetämme pallon, vaan yritämme ottaa pelivälineen heti takaisin itsellemme. Nämä ovat niitä pelillisiä perusperiaatteita, jotka ovat tärkeitä olla hallussa, jotta kaikki tietävät, mistä on oikein kyse.

Mikä tällä hetkellä nuorisomaajoukkueissa on suomalainen pelitapa ja peliryhmitys?

Peliryhmityksenä poikamaajoukkueissa on käytetty, ja käytetään jatkossakin, 4-4-1-1 tai 4-4-2. Olennaista on miettiä pelitapaa aina yksilöiden kautta. Numeroita ei kannata liikaa tuijottaa. Haluamme saada Huuhkajiin ja ulkomaille mahdollisimman monipuolisia yksilöitä. A-maajoukkueessa sitten lopulta tulos on aina se, mikä kuitenkin ratkaisee.

Suomalainen tapa pelata jalkapalloa on vasta kehittymässä hiljalleen, vauvan askelin, allekirjoitatko tämän väittämäni?

Sanoisin tähän esimerkkinä niin, että maiden pelitapoja kun vertaillaan keskenään, niin paljon on toki pitkälle vietyjä pelitapoja, mutta on myös maita, kuten vaikkapa Islanti, jonka pelitapa on käytännössä viikinkiasenne, jonka ansiosta he ovat menneet kisoihin. Minun mielestäni tärkeintä on, että meillä on perusraamit kunnossa pelissämme, ja saamme vietyä yksilöitämme kansainvälisille kentille. Sitä kautta myös A-maajoukkueemme tulee pärjäämään tulevaisuudessa paremmin.

Palloliitto visioi Petri Jakosen ja kumppanien aikaan, ennen pestisi alkua, että Suomi olisi vuonna 2020 Euroopan kymmenen parhaan maan joukossa. Mitä projektille kuuluu tällä hetkellä? Onko se jo virallisesti kuollut ja kuopattu?

Julkistamme pian strategiamme jatkoon, joten en hirveästi voi tuota kommentoida. Sanotaan näin, että lähikuukaudet tulevat näyttämään senkin.

Olet ollut virassasi lähes kaksi vuotta. Mitkä ovat mielestäsi suomalaisessa jalkapallossa keskeisimmät asiat, joita tulisi kohentaa jatkossa?

Ensimmäinen ja tärkein juttu on se, että jos haluamme parempia pelaajia, on meidän taattava junioreillemme pienestä pitäen laadukkaampaa valmennusta. Se tulee olemaan painopisteemme tulevaisuudessa. Meidän on saatava valmentajakoulutuksemme tehokkaammaksi, jotta pelaajat saavat lisäarvoa kehittymiseensä valmentajiensa kautta. On tärkeää, että pelaajia autetaan ja opetetaan ihan pienestä pitäen toimimaan kentällä oikein. Toinen asia on tietysti olosuhteet. Näihin kahteen asiaan satsaamalla uskon, että toiminnan tasomme muuttuu kauttaaltaan laadukkaammaksi.

Onko tammikuussa Huuhkajien päävalmentajana aloittavan Hans Backen tehtävänä keskittyä pääasiassa lippulaivan luotsaamiseen?

Kyllä. Hän luo pelitapansa pitkälti sen mukaan, millaisia yksilöitä hänellä on tällä hetkellä maajoukkueessa käytettävissään.

Missä asioissa on suomalaispelaajien suurimmat vahvuudet, joiden varaan peli-identiteettiä tulisi rakentaa?

Pelaajiemme vahvuudet pitäisi olla hieman enemmän siihen suuntaan, kuin mitä esimerkiksi islantilaispelaajilla on. Eli pelaajien on näytettävä vastustajille jo pelkällä katseella kentällä, että voitamme tilanteet. Meillä on luonnetta siihen: suomalaispelaajat ovat tunnollisia ja kurinalaisia. Meidän on lähdettävä siitä, että olemme vahvoja puolustustyöskentelyssä ja maalivahtipelissä. Roy Hodgson on hyvä esimerkki, kun hän tuli maajoukkueemme valmentajaksi aikoinaan, oli hän analysoinut joukkueen pelilliset vahvuudet. Hän kertoi vahvuutemme, joiden avulla menemme arvokisoihin. Ei ihan menty, mutta lähelle päästiin. Hän loi pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan ja loi siten itsevarmuutta koko ryhmän tekemiseen.