Suomessa vanhukset pääsevät vaikeasti ympärivuorokautiseen hoivaan. Tinja Nummen äidin muistisairausoireilua tulkittiin hoitokielteisyydeksi, ja lopulta äiti päätyi viikkoja kestävään päivystyskierteeseen, ennen kuin sai palveluasumispaikan.
Yhteiselle matkalle äiti ei ollut ottanut passia mukaan, vaikka asia oli moneen otteeseen varmistettu. Arjen toiminnot eivät sujuneet. Pikkuhiljaa jäi kutominen, ristikoiden tekeminen ja leipominen – kaikki vanhoja rakkaita harrastuksia.
Turkulaisen Tinja Nummen äiti sai Alzheimer-diagnoosin vuonna 2017. Tinja järjesti äidilleen muistikuntoutusta ja palveluseteleillä tämä sai siivousapua ja kotihoitoa.
Nummen äiti asui yksin kerrostaloasunnossa.
Kunto romahti – edes kahvin keitto ei sujunut
Sairaus eteni hitaasti, kunnes alkuvuodesta 2022 Nummen äidin kunto romahti.
– Oli varmasti monia selittäviä tekijöitä voinnin muutokseen, mutta ajallisesti se sattui samaan aikaan kun tehtiin muutos muistilääkitykseen. Muutos näkyi selkeästi, Nummi kertoo.
Nummen äiti ei enää osannut ottaa maitoa jääkaapista tai keittää kahvia keittimellä. Ruoanlaitto oli jäänyt jo aiemmin, mutta mikroruuan lämmityskään ei enää onnistunut.
Ruoka kärähti useamman kerran aiheuttaen palovaaraa. Nummen äiti ei osannut enää lopulta soittaa puhelua, saati vastata. Äiti ei oppinut enää turvapuhelimen käyttöä.
– Pahinta oli, kun en saanut enää yhteyttä äitiini.
Läheiset ajautuvat hoitajiksi
Tilanne on monelle tuttu. Omaa läheistä, esimerkiksi vanhempia, voi kohdata äkillinen sairaus tai terveydentila heikkenee nopeasti. Muistisairas karkaa kaduille harhailemaan ja loukkaa itsensä.
Koti on sotkuinen, läheisen perushygienia uupuu. Omaisilla on jatkuva huoli. Omainen voi myös yhtäkkiä huomaa ajautuneensa tilanteeseen, jossa hoitaa läheisen kaikki arjen sujuvuuteen liittyvät asiat, kuten laskut, pyykit ja kaupankäynnin.
Nummen äidin luona käytiin lopulta kolme kertaa päivässä ja omaiset vähintään kerran. Palveluasumisen tarvetta käsitellään organisaatiossa vasta 3 -4 kotihoidon käynnin jälkeen.
Lue myös: Korona jätti jälkeensä yksinäisiä senioreita – "Moni on jäänyt palaamatta harrastuksiin"
"Koin olevani todella yksin"
Kotikäynnit pelottivat kuitenkin Nummen äitiä. Kotihoidon työntekijät käyttivät koronan vuoksi maskeja. Työntekijöillä ja Nummen äidillä oli harvoin yhteistä puhuttua kieltä.
Työntekijät vaihtuivat eri vuoroissa, ja Nummen äiti ei ymmärtänyt muistisairautensa vuoksi, miksi vieraat ihmiset tulivat hänen kotiinsa.
Muistisairaus aiheutti epäluuloisuutta ja aistiyliherkkyyttä.
Helmikuussa 2022 Nummi, kotiin vietävien palveluiden palvelutuottaja sekä hoitava lääkäri totesivat ettei hänen äitinsä enää pärjää kotona.
Tämän olisi saatava ympärivuorokautista hoitoa. Vanhukset pääsevät Suomessa vaikeasti ympärivuorokautiseen hoivaan, pahimmillaan hoitoa voi joutua odottamaan viikkoja, jopa kuukausia.
Kun Nummi muistelee monta kuukautta kestänyttä ajanjaksoa, jolloin hän yritti saada äitinsä ympärivuorokautiseen hoitoon, hän herkistyy.
– Koin olevani asian kanssa todella yksin. Minulla ei ollut kertaakaan sellaista oloa, että meillä on tässä yhteinen tavoite – vaan enemminkin sellainen, että tappelen äitini oikeuksista.
MTV Uutiset Livessä vieraillut vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo tunnistaa ongelman.
– Meillähän on lakisääteinen oikeus, että hoitoa pitää saada. Laissa on kohta, jossa palveluntuottajalle annetaan kolme kuukautta aikaa järjestää hoitopaikka. Tällä hetkellä kolmen kuukauden aika ylittyy.
Topon mukaan ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on liian vähän Suomessa.
– Meillä on ollut pitkään Suomessa poliittisena tahto vähentää ympärivuorokautista hoitoa.
Avunsaanti kiinni omasta aktiivisuudesta
Nummi on läheinen äitinsä kanssa, mutta tilanne ei ole kaikilla sama. Hoidon saanti läheiselle oli Nummen sanojen mukaan hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni.
– Soitin viikoittain jonnekin: palvelutarpeen arviointiin, kotihoidon työntekijöille ja heidän esimiehelle, sosiaalityöntekijöille, sosiaali- ja potilasasiamiehille. Tiedustelin omasta ja lähikunnista tehostetun palveluasumispaikkoja.
Vaikka Nummi itse työskentelee sosiaali- ja terveysalalla, tuntuivat käsitteet ja hoitoonohjausprosessi vaikeaselkoisilta. Kaikkia päätöksiä ei tullut kirjallisena. Ainut, keneltä Nummi kokee saaneensa tukea ja neuvoa, oli sosiaalipäivystyksen työntekijä sekä oikeusaputoimiston juristi.
Perusteena hoitokielteisyys
– Perusteena oli, että äitini on hoitokielteinen. Hoitokielteisyyttä käytettiin mielestäni perusteena heitteillejätölle. Hän yritti sopeutua tilanteeseen omassa kodissaan, ja tämä tulkittiin hoitokielteisyydeksi, vaikka todellisuudessa kyse on muistisairaan oireilusta.
Sosiaalihuoltolain mukaan kiireellisissä tapauksissa hoivapaikka vanhukselle tulee saada viipymättä. Kiireetön hoivapaikka on saatava kolmen kuukauden sisällä. Nummi yritti pyytää selitystä sille, kuinka kauan voidaan vedota muistisairaan hoitokielteisyyteen, ennen kuin voidaan puhua heitteillejätöstä?
– Kotihoidon kanta oli, ettei heitteillejättöä ole, koska äiti ei karkaile ja hänen luonaan käydään päivittäin.
Sana sanaa vastaan
Nummen mielestä taustalla on laajempi ongelma sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kotihoidossa ei ole hoitajamitoitusta, eikä työtä valvota tarpeeksi.
Kirjaukset kotihoitokäynneiltä olivat niukkoja, puutteellisia eikä sovittuja hoitotavoitteita toteuteta. Oli vain sana sanaa vastaan.
– Perustasolla ei ole tarpeeksi osaamista esimerkiksi kohdata ja tunnistaa muistisairautta. Muistisairaudesta ajatellaan, että kuka tahansa voi heitä hoitaa.
Lue myös: Päivystyksen ruuhkat HUSin alueella iskevät kovimmin vanhuksiin – "Pisimmillään odotusaika on ollut yli sata tuntia"
Vanhukset jonottavat päiyvstykseen, koska eivät saa palveluasumispaikkaa
Puute oikeanlaiseen palveluun ohjaamisessa heijastuu päivystykseen. Päivystyksiin saapuu päivittäin vanhuksia, joilla ei ole toimintakykyä selvitä arjesta kotona. Puhutaan niin kutsutusta pyöröovi-ilmiöstä jossa vanhus palaa aina uudestaan päivystykseen, koska ei saa tarvitsemaansa hoitoa.
– Saimme heti lääkärin lausunnon tehostetun palveluasumisen tarpeesta. Mutta onko lääkäreitä tarpeen kuormittaa arvioitaessa asumisen tarvetta? Äidilläni oli tarve asumispalveluun, ei hoitoon tai erikoissairaanhoitoon.
Topon mukaan jotkin kunnat ovat innovoineet palvelunohjaus- ja kartoitusyksiköitä, joissa vanhus yritetään ohjata oikean palvelun pariin.
– Päivystys harvoin on oikea paikka monisairaalle, hauraalle ihmiselle.
Vanhusasiavaltuutettu Topon huolena ovat ne vanhukset, joilla ei edes ole läheistä.
Kotihoidossa ei hoitajamitoitusta
Elokuussa 2022 julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon tarvittaisiin kevääseen mennessä 3 400 hoitajaa lisää, jotta yksiköt täyttäisivät lakisääteisen hoitajamitoituksen. Kotihoidossa ei sen sijaan ole mitään mitoitusta.
Sairaanhoitajien koulutuspaikkoja lisättiin tämän ja viime vuoden aikana 1000:lla uudella opiskelupaikalla. Lähihoitajien osalta tavoitteena on lisätä koulutuspaikkoja 5 000:lla vuoteen 2025 mennessä ja hoiva-avustajien kohdalla tavoitteena on lisätä 2 500 koulutuspaikkaa vuoteen 2025 mennessä.Ei ole kuitenkaan varmaa, ratkaiseeko koulutuspaikkojen lisääminen hoitajapulaa. Suomen väestö vanhenee kovaa vauhtia, ja alalla ei ole tarpeeksi vetovoimaa.
Ratkaisuksi on tarjottu työperäistä maahanmuuttoa.
Sisätautiosastolta palliatiiviselle ja palveluasumiseen
Lopulta Nummen äiti sai palveluasumisensa vaikeinta polkua pitkin: ensiavun kautta, yli kolme viikkoa kestävän yhteispäivystys- ja vuodeosastojakson kautta.
– Ensin äitini oli sisätautiosastolla. Sen jälkeen hänet sijoitettiin palliatiiviselle osastolle, kunnes todettiin, että emme voi pitää täällä levotonta muistisairasta ihmistä. Lopulta hänet siirrettiin geriatriselle osastolle.
Nummen äidille kävi lopulta hyvin. Nummen äiti pääsi muistisairaiden pienryhmäpalveluasumiseen. Se on tehostettua palveluasumista, jossa henkilökunnalla on muistisairaiden erityisosaamista. Nykyään arki on järjestelmällistä ja sujuvaa.
Omaisille kokemus raskas
Nummi ei ole kuullut kertaakaan äidin enää olevan hoitokielteinen.
– Hän on nykyään hymyilevä ja erittäin tyytyväinen. Vessassa ja suihkussa käynti ei edelleenkään ole lempipuuhaa, mutta ne sujuvat, Nummi hymähtää.
Kokemus on ollut Nummelle raskas. Päivystykseen päätyminen ja osastopaikan ottaminen oli hänestä täysin turhaa. Hän ihmettelee omaisen vastuuta tilanteessa, jossa hoitovastuu on kunnalla, nykyisellä hyvinvointialueella.
– Kukaan asiantuntija ei voinut kuitenkaan kiistää muistisairautta.
Katso vanhusasiavaltuutettu Päivi Topon koko haastattelu alta!
7:30