Mainos

Hannelen 92-vuotias isä karkailee öisin ja pelkää kotonaan villieläimiä – silti hän on liian hyväkuntoinen päästäkseen hoitoon: "Jos meitä ei olisi, isän tilanne olisi aivan hirveä"

2:12
Vanhustenhoito ja iäkkäiden tilanne on puhuttanut tänä keväänä. Yllä uutisjuttu helmikuun alusta.

– Meitä on paljon. Jokainen, joka on samassa tilanteessa kuin me, eli joilla on dementoituneita vanhempia ja vanhuksia hoidettavanamme, odotamme, että mitä pitää vielä tapahtua. 

Viime viikolla Imatralla tapahtuneessa rivitaloasunnon tulipalossa kuoli vanhus, joka oli omaisten mukaan 96-vuotias, täysin sokea ja lähes kuuro.

Etelä-Saimaan ja Uutisvuoksen mukaan omaiset olivat hakeneet yksin asuneelle naiselle hoitopaikkaa, koska heidän mielestään hänen ei ollut turvallista asua kotonaan.

Pahin ehti kuitenkin tapahtua, ja nainen menehtyi tulipalossa.

Imatralla tapaus on herättänyt paikallisten keskuudessa paljon keskustelua, mutta myös surua ja huolta. Yksi uutisesta järkyttynyt on imatralainen Hannele Vidman, joka koki tapahtuman hyvin läheiseksi.

– Tiesin, että ennemmin tai myöhemmin näin tapahtuu, hän sanoo ajatelleensa uutisen luettuaan. 

– Oma isäni on 92-vuotias. Hän asuu yksinään hissittömän talon kolmannessa kerroksessa. Hän liikkuu, mutta pää ei pelaa yhtään. Hän ei tiedä mikä päivä on, mikä kellonaika on, mikä vuodenaika on. 

Karkuteillä kolmesti viikossa

Vidmanin mukaan hoitoonpääsyn kriteerit painottavat liikkumista, ja siinä isällä ei ole ongelmia.

– Minun isänihän todellakin liikkuu. Hän karkailee kotoaan useasti, tänä vuonna hänet on löydettiin karusta kolmestikin samalla viikolla.

Yhdellä kerralla isä oli kerrostalon pihalla kesävaatteissa, toisella kertaa hän oli aamuvarhaisella kaupan vieressä lumihangessa, kolmannella kerralla hän oli kerrostalon alakerrassa saunatiloissa kylmässä saunassa. 

– Siellä hän oli kaatunut ja päästä tuli verta. Kotihoito löysi hänet ja silloin hän pääsi keskussairaalaan tikattavaksi ja pariksi viikoksi hoitoon.

"Kotihoito ei riitä"

Maanantaisessa palossa kuolleen naisen tytär kertoi paikallislehdille, ettei hänen äitinsä osannut enää pukeutua, peseytyä tai etsiä ruokaa.

Omaiset kertovat lehtien jutussa, että hoitopaikkaa oli haettu ainakin kolme kertaa. Omaisten mukaan paikka evättiin, koska Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) katsoi naisen pärjäävän kotihoidon avulla omassa kodissaan.

Vidmanin mukaan heidän kohdallaan geriatri oli osastolta lähdön hetkellä kirjoittanut, ettei isä pärjää yksin pelkän kotihoidon turvin. Hän kokee kuitenkin, ettei tämäkään riitä.

– Joku tekee papereiden perusteella päätöksen, kuka saa paikan hoitokodista ja kuka ei. 

Villieläimiä olohuoneessa

Vidmanin mukaan isän kohdalla paremmat ja huonommat jaksot vuorottelevat. Välillä hän vastailee järkevästi ja osaa keskustella niin nykyhetkestä kuin vanhoistakin asioista. Hän osaa myös tarvittaessa "skarpata" hetkeksi.

Toisinaan hän harhailee sekä näkee harhoja.

– Muutama kuukausi sitten hän soitteli hätäkeskukseen jatkuvasti, että hänellä on villieläimiä huoneistossaan, Vidman kertoo.

Isää on myös etsitty taksikeskusten, viranomaisten ja sosiaalisen median voimin. Tähän saakka hän on löytynyt, milloin harhailemasta, milloin terveydenhuollon piiristä. 

Sisko voimiensa äärirajoilla

Vidmanin mukaan hän on sisarensa kanssa yrittänyt hoitaa isää ja hänen asioitaan parhaansa mukaan. Sisko auttaa enemmän arjen askareissa, hän hoitaa isän edunvalvonta- ja paperiasioita.

– Sisko käy katsomassa ja hoitamassa isää käytännössä päivittäin. Kotihoito antaa isälle iltalääkkeet kello 17 maissa ja siskoni on huomannut, ettei isä pääse kunnolla ylös tuolista enää tässä vaiheessa. 

Vidmanin mukaan isä kärsii selvästi siitä, ettei muista asioita. Hän on myös yksinäinen ja masentunut.

Kotihoito antaa isälle lääkkeet ja lämmittää ruoan, muut arjen askareet ja avustukset ovat Vidmanin mukaan heidän varassaan.

– Olemme siskoni kanssa molemmat töissä Lappeenrannassa, asumme Imatralla. Emme ehdi hänen arkirytmiinsä kunnolla mukaan, töidemme jälkeen hän on jo käymässä levolle, hän kertoo.

– Siskoni on todella kovilla, äärirajoillaan ja uupunut, hän varsinkin uhraa paljon omasta elämästään ja arjestaan isän hyväksi päivittäin. Jos meitä ei olisi, pelkään, että isän tilanne olisi aivan hirveä.

Kodinomainen yksikkö ja virikettä toiveena

Vidmanin mukaan vuonna 1926 syntynyt isä on vähävarainen vanhus, jonka työura koostui aikanaan erilaisista hanttihommista.

– Jos eläke olisi isompi tai olisi säästöjä, voisi miettiä lisäpalveluiden ostamista. Se ei ole nyt mahdollista, eikä meilläkään siskon kanssa ole ylimääräistä rahaa.

Isälle on tarjottu taksikortteja, jotta hän pääsisi asioille sekä mahdollisuutta etähoitoon tablettilaitteen avulla, mutta Vidmanin mukaan isä ei kykene enää käyttämään tällaisia palveluita.

– Ei hän osaa tilata taksia. Päivätoiminnasta ei tullut mitään viime syksynä, sillä isä oli nukkumassa kun taksi tuli häntä hakemaan. Ei hän ymmärtänyt vuorokausirytmiä tai saanut itseään valmiiksi tiettyyn kellonaikaan. 

Omaisten toiveena olisi saada isä kodinomaiseen yksikköön, jossa olisi oma huone sekä jonkinlaista virikettä. 

– Nyt ukko on siellä yksinään, ellei päätä lähteä harhailemaan. Ei häntä voi kotonaan lukkojenkaan taakse laittaa, jos sattuu juuri tulipalo tai muu hätätilanne. 

Eksote ei kommentoi yksitäistapausta

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ei ole kommentoinut Imatralla kuolleen 96-vuotiaan naisen tapausta. Eksotesta kerrotaan, ettei yksittäistapauksia kommentoida.

Sosiaali- ja terveyspiiristä kerrotaan kuitenkin, että hoitoon pääsyn kriteerit ovat kaikille samat ja tarvittaessa hoitopaikan saa. 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja