Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni Stadin slangin kehnosta arvostuksesta on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. Osa ihmettelee, miksi kielitieteilijät eivät hyväksy slangia murteeksi.
Miksi Stadin slangi ei ole murre, Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta?
– Murteilla on kokonainen kielioppinsa. Slangi on pelkästään sanastollinen ilmiö, joka muuttuu nopeasti. Murteita perinteisesti puhutaan laajasti ikään ja sukupuoleen katsomatta, slangi on voittopuolisesti nuorten työväenluokkaisten miesten kieltä. Slangi on oma mielenkiintoinen kielitieteellinen ilmiönsä, vaikka sitä ei murteeksi lasketakaan.
Herättääkö slangi negatiivisia mielikuvia?
– On sillä tietty stigma, kahdesta syystä. Useimmissa maissa pääkaupunkilaisuuteen suhtaudutaan hieman ennakkoluuloisesti. Nyt liikun heikoilla jäillä, mutta luulen, että slangia myös korostetaan, sillä halutaan erottua. Se saattaa ärsyttää.
Puhutaanko Helsingissä murretta?
– Helsingin puhekieli muistuttaa ympäristön paikallismurteita. Siinä on etelähämäläispiirteitä, ehkä myös länsiuusmaalaisia piirteitä. Se on eri asia kuin Helsingin slangi, vaikka ne sanaston tasolla limittyvätkin. Asutushistoria vaikuttaa siihen, miksi Helsingin murretta ei ole pidetty murteena. Kieli on vaihtunut ruotsista suomeksi myöhään.
Kuinka paljon ihmiset tietävät murteista?
– Kyllähän ihmiset murteita tunnistavat. Ihmisen identiteetti saattaa kuitenkin olla erilainen kuin oma murre. Esimerkiksi Keski-Suomessa ihmiset eivät pidä itseään savolaisina, vaikka he puhuvat savolaismurretta. Samoin Lappajärvellä ihmiset pitävät itseään pohjalaisina, vaikka murre on savolaiskiilan murretta.
(MTV3 - STT)