Yolo ja swag saivat synninpäästön – teinikieli "ei ole kielen rappion piirre"

Tiedoksi vanhemman sukupolven edustajille: irkkaaminen ja mesettäminen ovat jo out. Nykyisin snäppäillään – siis käytetään Snapchat-sovellusta.

Tekniikka kehittyy, ja kieli sen mukana. Uusien termien etulinjassa ovat nuoret, joiden swagit ja yolot menevät vanhemmalta polvelta helposti ohi. Miksi nuorten täytyy puhua kuin, no, nuorten?

Irkkaaminen: IRC-pikaviestipalvelun käyttöä
Mesettäminen: Jo käytöstä poistuneen MSN Messenger -keskusteluohjelman käyttöä

– Nuorille ominaista kielenkäyttöä on yleensä luonnehdittu niin, että nuorelle identiteetin hakeminen, osoittaminen ja ilmaiseminen ovat tärkeitä. Se, että halutaan erottautua aikuisista ja toisaalta samaistua itselle läheisiin ryhmiin, vaikuttaa siihen, että erilaisille nuorisoryhmille kehittyy erilaisia kielenkäytön tapoja, Liisa Raevaara kertoo.

Raevaara toimii tutkijana Kotimaisten kielten keskuksessa ja on osallisena Helsingin yliopistossa Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -tutkimusyksikössä.

– Nuorten kielenkäyttö on hyvin kiinnostavaa juuri siksi, että nuoret ovat siinä hyvin luovia ja he käyttävät monipuolisesti niitä moninaisia kielellisiä maailmoja, joissa he liikkuvat. He poimivat sieltä erilaisia aineksia ja käyttävät niitä hyväkseen. He kokeilevat uusia keinoja jatkuvasti. Nämä ovat pääasiallisia syitä sille, miksi nuorten kieli on omanlaistaan.

Miksei nuori voi koskaan puhua suomea?

Chillata, siis rentoutua, sekä trollata, eli tahallaan aiheuttaa eripuraa netissä, ovat jo päässeet Kielitoimiston sanakirjaan. Siideriä lipittävää teinityttöä kuvaava "pissis" pääsi sanakirjaan jo 2012.

– Kaikkia sanoja, joita näkee esimerkiksi lehdistössä, ei tietenkään lisätä sanakirjaan. Sanakirjan tekijät seuraavat lehdistöä ja kielenkäyttöä medioissa, sekä tekevät havaintoja kielestä, kun he liikkuvat erilaisissa arkielämän tilanteissa. He havainnoivat uusia sanoja. Sitten mietitään tapauskohtaisesti, milloin sana on riittävän yleinen, jotta se voidaan laittaa sanakirjaan, Raevaara sanoo.

Kieltä eivät uudista pelkät nuoret.  Esimerkiksi viranomaiskielestä suomenkieleen hiipii erilaisia termejä, kuten sote.

– Yhteiskunta muuttuu ja uusille asioille, alueille, toimielimille sekä viroille pitää saada nimiä, Raevaara kuvaa.

Se, vakiintuuko sana yleiseen käyttöön, riippuu myös sanan alkuperäiskäyttäjien vaikutusvallasta.

– Onko heillä valta siirtää termi kirjoitettuun kieleen, esimerkiksi lakeihin? Tämä vaikuttaa siihen, vakiintuuko sana ja otetaanko se yleiskieleen ja viralliseen käyttöön. Nuorilla tätä valtaa ei yleensä ole sillä tavalla kuin vaikkapa viranomaisilla, Raevaara kuvaa.

Lue myös: Mitä "swag" tarkoittaa? Sanakirja teinin vanhemmalle

Kun nuori toteaa jk, afaik, vanhempaa saattaa ärsyttää. Miksei tuokaan voi koskaan puhua kunnon suomea?

Se, onko nuorisokieli epäselvää, on kuitenkin puhtaasti näkökulmakysymys. Samaan tapaan voi pohtia, onko Kelan tai Veroviraston kieli hyvää vai huonoa.

– Mikä on huonoa kieltä? Sitä kannattaa miettiä kielenkäytön seurausten kannalta. Mitä siitä seuraa, jos käytetään tällaista kieltä? Nuoret käyttävät kaveriporukassa tietynlaista kieltä, ja siinä porukassa tämä kieli on varmasti hyvin ymmärrettävää ja sillä on merkitystä. Se on tärkeää myös ryhmän yhteisöllisyyden kannalta. Se, mikä on huonoa tai epäselvää kieltä, on suhteellinen käsite, Raevaara pohtii.

– Kielenkäyttö on chateissa tai puhelimen viesteissä lyhyttä, siinä käytetään lyhenteitä. Se on myös osoitus siitä, että sopeutetaan kielenkäyttöä välineeseen sopivaksi ja toimivaksi. Tämä osoittaa kielellistä luovuutta. Se ei ole kielen rappion piirre.

Älä sano asiakkaalle "hyvä kamppis, lol"

Ei pysty, koska krapula. TGIF, koska bibikset!

Eivätkö lyhenteet ja oudot lauserakenteet pilaa suomenkielen taitoa?

– Missä näitä lyhenteitä käytetään? Nuorten kesken ne toimivat erittäin hyvin. Halutaan viestiä nopeasti, ja kielenkäyttö on sopeutettu teknologiaan ja välineisiin. Se on hyvinkin kekseliästä ja luovaa kielenkäyttöä. Jos samaa kielenkäyttötapaa soveltaa työelämään, jossa viestitään toisenlaiselle yleisölle, se ei välttämättä toimi, Raevaara sanoo.

– Mikään kieli ei ole huonoa, jos se toimii suhteessa vastaanottajaan. Sekä nuorten että aikuisten pitäisi oppia kielenkäytössä huomioimaan vastaanottaja ja tarkoitus: jos samanlaista kielenkäyttöä soveltaa kaikissa tilanteissa, syntyy ongelmia.

Asiakkaalle ei siis kannata todeta "hyvä kamppis, lol". Jos nuori osaa työelämään siirtyessään käyttää myös virallisempaa kieltä, ei lyhenteiden ja nettislangin viljeleminen ole ongelma.

– Tilanteiden vaihtelu on hyvin tärkeää, ja sitä painotetaan myös koulussa paljon: opitaan viestimään tilanteeseen ja tietylle vastaanottajalle sopivalla tavalla. Tämä koskee yhtä lailla aikuisia ja nuoria. Myös silloin, kun Kotuksessa tehdään yhteistyötä viranomaisten kanssa, tämä on keskeinen asia: viranomaiskielenkäytössä tulee huomioida vastaanottaja ja kielenkäytön tarkoitus. Kielen tulee olla ymmärrettävää vastaanottajalle.

Lähteitä: Studio55.fi, Yle.fi