Itä-Suomen hovioikeus on saanut paljon kritiikkiä vapautuspäätöksen johdosta, vaikka tunnetun asianajajan mukaan poliisin olisi tosiasiassa pitänyt osata perustella vangitsemisen jatkamista paremmin.
Sarjahukutusjutussa 14,5 vuoden vankeuteen tuomittu Pekka Seppänen sai odottaa oikeudenkäynnin alkua ja tuomiotaan vapaalla jalalla. Lisäksi hän pääsi pakoilemaan vangitsemistaan vielä useita päiviä tuomion julistamisen jälkeenkin.
Poikkeuksellinen vapautuspäätös
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vangitsi Pekka Seppäsen marraskuussa 2015 epäiltynä muun muassa kolmesta taposta. Seppäsen pyynnöstä vangitsemista käsiteltiin uudestaan 31. joulukuuta 2015, jolloin oikeus katsoi edelleen, että vangitsemiselle on perusteet. Oikeuden päätöksestä Seppänen valitti Itä-Suomen hovioikeuteen. Kantelussa kiistettiin todennäköisten syiden olemassaolo.
Jutun tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jarmo Vallius keskusrikospoliisista toimitti oikeudelle vastauksen kanteluun. Vallius kirjoitti esimerkiksi, että henkilön, jota ei ollut nimetty, kertomus tukee rikosepäilyä tai että rikospaikkatutkimuksissa on havaittu ristiriitaa kertomuksiin. Näitä asioita selvityksessä ei oltu tarkennettu sen enempää.
Tutkinnanjohtajan kirjallisen vastauksen jälkeen hovioikeuden piti tehdä päätös vangitsemisen jatkamisesta. Tammikuussa 2016 Itä-Suomen hovioikeus vapautti Seppäsen. Hän sai odottaa marraskuisen oikeudenkäynnin alkua vapaalla. Hovioikeuden päätös raskaista rikoksista epäillyn Seppäsen vapauttamisesta on herättänyt rajusti kritiikkiä oikeuslaitosta kohtaan.
Asianajaja Markku Fredmanin mukaan vangitseminen kaatui puutteellisesti esitettyyn näyttöön. Asianajaja sanoo, että hovioikeus toimi asiassa täysin oikein ja uuden, vuonna 2014 voimaan tulleen pakkokeinolain mukaisesti.
Suomessa poliisi oli vuoteen 1989 saakka voinut vangita rikoksesta epäillyn omalla päätöksellään. Sen jälkeen vangitsemistoimivalta siirrettiin tuomioistuimelle.
– Poliisi ei välttämättä lainkaan pitänyt ajatuksesta, koska heidän mukaan se heikentää rikostutkintaa ja paljastaa epäillyille asioita tutkinnasta, Fredman kertoo MTV Uutisille.
Kokeneen asianajajan mukaan käytäntö on edelleen, että oikeudelle vangitsemisperusteiksi riittää, kun tutkinnanjohtaja ilmoittaa vangitsemiselle olevan todennäköiset syyt. Tähän kohtaan uusi pakkokeinolaki halusi pureutua.
– Vaikka laki halusi käytäntöön ryhtiliikettä, sellaista ei ole hirveästi tapahtunut. Kun tutkinnanjohtaja virkavastuullaan ilmoittaa, että heillä on todennäköiset syyt, käräjäoikeuksilla ei ole ollut syytä epäillä ilmoitusta ja vaatia todisteita nähtäväkseen.
Hovioikeuden kritisointi ihmetyttää
Sen sijaan Itä-Suomen hovioikeus on Fredmanin mukaan ottanut vakavasti asian, että näyttö vangitsemisesta pitää esittää myös oikeussalissa.
– Hämmästyttävää on, että hovioikeutta on lähdetty kritisoimaan siitä, että ne ottavat opikseen siitä, miten eduskunta halusi säätää.
Seppäsen tapauksessa tutkinnanjohtaja kertoi kantelun vastauksessa, että jonkun nimeämättömän henkilön kertomus tukee rikosepäilyä tai että rikospaikkatutkimuksissa on havaittu ristiriitaa kertomuksiin.
– Jos tällaista epämääräistä selvitystä esittää, siinä on suuri riski, että vangitsemisvaatimus hylätään. Nyt onneksi tappaja ei päässyt jatkamaan toimiaan. Voisi olla tilanne, että poliisin toimien seurauksena olisi voinut tapahtua hurjempia asioita.
Tuskin tarkoitus salata tietoja tuomarilta
Fredman toteaa, että poliisilla ei sarjahukuttajajutun suhteen varmastikaan ollut halua salata tietoa tuomarilta.
– Poliisi näkee ongelmana sen, että kaikki mikä menee tuomarille, tulee myös vangittavaksi vaadittavan tietoon. Sitä ne haluavat salata. Poliisi ei halua kertoa vangittavalle, mitä näyttöä häntä vastaan on.
Vallius ei halunnut kommentoida vangitsemisasiaa MTV Uutisille.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi viime viikon tiistaina Pekka Tapani Seppäsen 14,5 vuoden vankeuteen muun muassa kahdesta taposta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kolmesta tapon yrityksestä.