Miksi koira tulee kotona kutsusta luo, mutta metsässä "korvat katoavat"? Asiantuntija kertoo, kuinka omistajan kannattaa toimia

Miksi koira tulee kotona vihellyksestä luo, mutta metsässä"korvat katoavat"? 1:20
Miksi koira tulee kotona vihellyksestä luo, mutta metsässä "korvat katoavat"?

Koira ei aina tottele luoksetulokäskyä. Yleensä syy on se, ettei luoksetuloa ole treenattu kaikenlaisissa tilanteissa. 

”Muuten koira tulee vihellyksestä luokse ja antaa kiinni, mutta metsällä korvat katoavat eikä koira annakaan millään kiinni. Miksei?”

Lukijan kysymys huvittaa eläintenkouluttaja Marjaana Lohivirtaa.

– Omat koirani juuri tulivat ulkoa sisälle ja voisin kysyä niiltä. Koirat, oletteko koskaan kuulleet, että korvat olisivat vain koristeina? Eivät ne tunnusta mitään, Lohivirta nauraa.

On totta, etteivät koirat aina jaksa kuunnella – eiväthän ihmisetkään jaksa. Jos koira ei vieraassa tai jännittävässä paikassa tulekaan luokse, perusongelma on, että koira ei osaa luoksetulokäskyä tarpeeksi hyvin.

– Koira siis osaa sen kotona ja pihalla, jossakin, missä ei ole kauheasti mitään jännää. Metsässä se ei tulekaan luokse: siellä on riistan hajua, poispäin juoksevia kauriita, lentoon lehahtavia lintuja, jäniksen papanoita ja ties mitä. Siellä on liikaa ärsykettä, ne vievät mennessään, Lohivirta kuvailee.

Kaikkia asioita pitäisi harjoitella kaikissa tilanteissa. Silloin koira osaisi tilanteessa kuin tilanteessa tulla luokse.

– Kannattaa myös miettiä, mikä toimii omalle koiralle palkkana, ja sitä, miten sen tarjoilee. Siinä vaiheessa, kun koira on jo havainnut jotain jännittävää, on useimmiten myöhäistä alkaa kaivella nameja taskusta. Siksi monet pitävät palkkanamien mukana lenkeillä pitämistä turhana, Lohivirta kuvaa.

– Harjoittelu pitää aloittaa helpossa paikassa ja tarjota koiralle paljon onnistumisia. Onnistuneista suorituksista pääsee tällöin palkitsemaan tarpeeksi usein, eikä tilanne ole koiralle liian vaikea.

Pikkupentu tulee vielä iloisesti luo – "sitten koira pikkuisen kasvaa ja..."

Pieni, kaksi-kolmikuinen koiranpentu usein yleensä hyvin mielellään ihmisen luo. Pennusta ihminen on mukava eikä se vielä ymmärrä, että maailmassa on kaikenlaista muutakin hienoa. Pennun innokkuus saattaa kuitenkin saada ihmisen ajattelemaan, että koiran koulutus on nyt "valmis" – pentuhan tulee aina innoissaan luo, kaikki on siis kunnossa!

– Sitten koira pikkuisen kasvaa ja alkaa tehdä pidempiä tutkimusmatkoja. Tietyssä iässä korvat saattavat muutenkin "kadota": yhtäkkiä metsässä pupu lähtee pensaan alta ja koira ymmärtää, että tältä kun tuoksuu, tapahtuu jotakin tosi jännää ja tulee kiva saalistusleikki, Lohivirta kuvailee.

Oikeasti tärkeiden taitojen harjoittelua pitäisi tehdä urakalla ja läpi koiran koko elämän. Lohivirta itsekin sai tästä muistutuksen, kun ei hetkeen ollut treenannut luoksetuloa koiriensa kanssa "muuten vaan".

– Kutsuin sitten kerran koiria, kun ne olivat vapaana. Ensimmäiseksi ne katsoivat, että jaa, onko täällä jotakin kivaa? Sitten ne vasta tulivat luokse. Olin siis vahingossa opettanut koirille, että kutsun niitä vain silloin, kun jotakin tapahtuu. Se oli hyvä muistutus siitä, että niitä pitää kutsua myös välillä muutenkin, ettei niille synny ajatusta, että täällä on nyt varmasti jotakin jännää, kun tuo kutsuu, Lohivirta naurahtaa.

Kun tarpeeksi harjoittelee, luoksetulokutsusta tulee automaatio. Silloin omistajan ei tarvitse miettiä, kilpaileeko hän pihassa juoksevan peuran kanssa huomiosta.

– Koira ikään kuin automaattisesti kuullessaan kutsun reagoi, että nyt täytyykin mennä omistaja luo.

Lue myös:

    Uusimmat