Heiluva häntä ei aina tarkoita, että koira on iloinen: "Tärkeä myytti murrettavaksi"
2:21Heiluva häntä ei tarkoita, että koira on iloinen: "Ehkä vähän vahingollinen ajatus"
Julkaistu 06.03.2022 11:01
Maria Aarnio
maria.aarnio@mtv.fi
Koiran häntä voi heiluessaan kertoa omistajalle ilon lisäksi lähes mitä vain. – Tämä on mielestäni tärkeä myytti murrettavaksi, eläinkouluttaja Anna Sydänheimo sanoo.
Olet tekemässä leipää, kun tunnet tuijotuksen. Koira istuu vieressäsi; pää kääntyilee odottavasti puolelta toiselle.
Lemmikin toiveet lienevät melko selviä, mutta entä ne vaikeammat tilanteet? Ymmärtävätkö koirat ja ihmiset ylipäätään toisiaan?
– Onhan siinä paljonkin petrattavaa, eläinten käyttäytymistieteiden opiskelija ja eläinkouluttaja Anna Sydänheimo Koirakoulu Pawsiteamista pohtii.
Koira ja ihminen, olkoonkin miten läheisiä tahansa, ovat eri lajeja. Myös kielemme ovat perustavalla tavalla erilaisia.
– Jos miettii ihmisiäkin, onhan se kommunikointi vaikeaa, jos on ihan eri kieli. Koirien kanssa meillä ei ole edes samaa elekieltä, Sydänheimo kuvaa.
Ihmisillä on ymmärryksessään petrattavaa, sillä tuppaamme sekä inhimillistämään että selittämään lemmikin eleitä väärin. Klassisin esimerkki on koiran heiluva häntä.
– Heiluva häntä ei aina tarkoita, että koira on iloinen. Tämä on mielestäni tärkeä myytti murrettavaksi, Sydänheimo sanoo.
Koiran häntä voi heiluessaan kertoa omistajalle ilon lisäksi lähes mitä vain. Periaatteessa se merkitsee, että koirassa on meneillään positiivinen tai negatiivinen kiihtymystila.
Anna Sydänheimo.Kuvaaja Elli Halonen
– Jos miettii reporankana makaavaa koira, sillä ei häntä heilu. Mutta heti, jos se näkee ihmisen ja kenties miettii "kohta tuo voisi tulla minua rapsuttamaan", häntä alkaa heilua. Toisaalta jännittävissä tilanteissa häntä myöskin heiluu, ja myös juuri ennen kuin koira meinaa hyökätä. Se on aika monipuolinen väline, Sydänheimo kuvailee.
Hännän vipatuksesta ei kannattaisikaan vetää suuria johtopäätöksiä. Ennemmin kannattaisi lukea koiraa kokonaisuutena. Se on sekä helppoa että kiusallisen vaikeaa.
– Jos koira on iloinen, se on rento. Sillä on rennot kasvot, korvat, se näyttää iloiselta. Kun se on pelokas, se on jäykkä, köyristynyt, korvat ovat luimistuneet, ilme näyttää huolestuneelta. Häntä on loppupeleissä hyvin pieni osa eleitä, Sydänheimo kuvaa.
Emme ymmärrä koiriemme eleitä: "Usein tulkitaan, että koira hymyilee, vaikka..."
Ihminen ei kuitenkaan yleensä ymmärrä koiran kasvojen eleitä, tai tulkitsee niitä väärin. Koiran stressin merkkejä pidämme usein ilon ilmaisuna. Jos koiran suupielet ovat ylöspäin, suu on jännittynyt, mutta ihminen näkee lemmikkinsä kasvoilla iloa.
– Usein tulkitaan, että koira hymyilee, vaikka se on stressaantuneen näköinen, Sydänheimo sanoo.
Kaikista tärkeintä olisi hänen mukaansa kiinnittää huomiota kehon asentoon. Jos häntä vipattaa, mutta koira on jäykkä, hälytyskellojen tulisi soida.
– Jos koira on ihan jäykkä, häntä on ylhäällä ja heiluu kuin metronomi, ei se silloin kauhean iloinen ole, Sydänheimo kuvailee.
Omistajan ajatukset kulkevat usein rataa "häntä heiluu, eli koira on ystävällinen"
Toisaalta häntä kertoo myös ilosta. Kun rakas ihminen tulee kotiin, lemmikin häntä voi pyöriä propellin tavoin 360 astetta ympäri. Sitä ei voi olla huomaamatta.
Siinä sudenkuoppa kenties piileekin.
– Häntä on piirre, mitä meillä ihmisillä ei ole. Siksi ehkä huomaamme sen paremmin, koska se on niin erilainen. Hännän heiluminen ilon merkkinä on ehkä vähän vahingollinen ajatus, koska koira-koira-kontakteissa, kun vieraat koirat haistelevat toisiaan, niillä heiluu häntä. Se tarkoittaa montaa eri asiaa, ei sitä, että ne välttämättä haluavat tutustua, Sydänheimo muistuttaa.
Silti omistajan ajatukset kulkevat usein rataa "häntä heiluu, eli ainakin koira on ystävällinen". Oikeasti tiukasti vipattava häntä voi kertoa, että koira on valmiina hyökkäämään.
Soppaa sekoittaa vielä lisää se, ettei kaikilla koirilla ei ole häntää. Se voi olla muille nelijalkaisille hämmentävää: toisten koirien voi olla haasteellista lukea töpöhäntäistä koiraa.
– Jalostuksellahan olemme vaikuttaneet paljon koirien kykyyn kommunikoida. Kyllähän se tuo tietynlaisia rajoitteita. Koirat eivät pysty keskenään kommunikoimaan, koska ne eivät pysty näkemään, miten toisen koiran häntä heiluisi, Sydänheimo kuvailee.
Samanlaisia haasteita aiheuttaa lyhytkalloisuus. Lyttykuono ja ryppyinen iho peittävät koiran ilmeitä, eikä niitä ole yhtä helppo lukea.
– Itselläni on karvaisia koiria, ja sekin vaikuttaa koirien väliseen kommunikaatioon. Moni koira jännittää koiriani, vaikka niiden muut eleet ovat avoimia, rentoja ja sosiaalisia. Koska silmiä ei näy kunnolla tukan alta, se on monen koiran mielestä tosi epäilyttävää.
Sydänheimo toki tuntee omat koiransa ja tietää, mitä niiden eleet kertovat. Tärkeintä olisikin osata lukea nimenomaan omaa koiraansa, sen kasvoja, ilmeitä ja häntää.
– Jalostuksella on saatu kaikenlaisia koiria, jotka elehtivät erityyppisesti. Tärkeintä on, että katsoisi aina koko koiraa, ja oppisi ainakin itse lukemaan omasta koirastaan, koska se on rento ja koska sitä jännittää. Sillä mielestäni pääsee jo tosi pitkälle.
