Miksi bisnesihmiisin ei kannata luottaa talouskriisissä?

Syy on siinä, että epätavallisissa tilanteissa markkinoilla kerätty kokemus ei enää ole avuksi, kun tulevaisuudesta yrittää saada selkoa.

Bisnespelurit ovat oppineet ennustamaan markkinoita vuosien kokemuksella. Kun markkinat alkavat käyttäytyä epätavallisesti, ovat he pulassa.

Siksi heidän neuvojaan talouskriisin ratkaisemiseksi ei kannata kuunnella kovin tarkkaan.

Sen sijaan analyyyttinen taloustiede, jos se perustuu oikealle tutkimukselle ja historiantuntemukselle, on paras väline päästä kriisien syitten ytimeen ja ratkaista ne.

Krugman ottaa esimerkiksi markkinoilla vallitsevan uskomuksen, että jos pitkän aikavälin korko-odotukset ovat korkemalla kuin lyhyen aikavälin odotukset, on talous elpymässä.

Pitkän aikavälin korko-odotus on käytännössä ennuste siitä, mitä lyhyen aikavälin korko tulevaisuudessa on. Jos sijoittajat uskovat talouden olevan menossa lamaan, he odottavat myös koronlaskua. Lamaa odottavat markkinat siis uskovat pitkän aikavälin koron olevan pienempi kuin nykyinen korko.

Normaaleina aikoina tämä on totta.

Nykyisessä kriisissä tämä tulkinta on kuitenkin väärä. Pitkän aikavälin korko-odotus on nyt korkeampi kuin lyhyen aikavälin, mutta esimerkiksi Krugman sanoi jo vuonna 2008, että tämä ei tarkoita sitä, että talous on elpymässä.

Selitys on yksinkertainen. Yhdysvaltojen keskuspankki Fed on laskenut ohjauskorot nollaan jo aikoja sitten. Niitä ei voi enää laskea enempää. Sen sijaan niitä voi joskus nostaa. Siksi pitkän aikavälin korkotason ennustaminen on helppoa: se on joko sama kuin nyt tai korkeampi. Joskus tulevaisuudessa se on varmasti korkeampi.

Bisnesihmiset ovat Krugmanin mukaan alkaneet ymmärtää tämän vasta nyt, kolme vuotta taloustieteilijöiden jälkeen.

Siksi bisnesihmisten ratkaisuehdotuksiin ja neuvoihin ei kannata talouskriisin aikana luottaa.

Krugman voitti taloustieteen Nobelin muistopalkinnon vuonna 2008.

The New York Times: Paul Krugman: Yield Of Dreams (Or Rather Delusions)