Elokuussa menehtyneen Karin postuumisti julkaistavassa elämäkerrassa lennetään Neuvostoliiton ilmatorjuntaohjusten tähtäimessä ja valmistellaan Suomelle ensimmäisiä tiedustelulakeja.
Elokuussa 1991 Gennadi Janajevin johtama vanhoillisten juntta yrittää kaapata vallan Moskovassa. Suomen Puolustusvoimien Fokker-tiedustelukone lähtee 19. elokuuta kohti Suomenlahtea selvittämään, aikovatko neuvostojoukot käyttää väkivaltaa Viron itsenäistymispyrkimyksiä vastaan kuten aiemmin Liettuassa ja Latviassa.
Koneen kyydissä on radioliikennettä seuraava Comint-operaattori Martti J. Kari.
Tampereen korkeudella Tallinnan alueen ilmatorjuntatutka ottaa suomalaiskoneen seurantaan ja komentopaikka käskee valmistautumaan koneen tuhoamiseen kahdella ohjuksella.
– Olihan se jonkin verran jännää odottaa, että meinaavatkohan nuo nyt ampuakin, muistelee Kari postuumisti julkaistavassa elämäkertakirjassaan. Kari kuoli elokuun lopussa syöpään 62-vuotiaana.
Ohjuksia ei laukaista, ja seuraavan päivän lennolla Kari kuulee radioliikenteestä venäläisten käskyn, ettei virolaisia pidä alkaa ampua. Kari päättelee Lumileopardi 10 -kutsua käyttävän miehen olevan Tallinnaan lähetetyn 76. maahanlaskudivisioonan komentaja.
– Käännyimme välittömästi kotiin. Meille tuli kiire päästä raportoimiaan eteenpäin, ettei voimaa tulla käyttämään, Kari muistelee.
Havainto lienee päätynyt presidentti Mauno Koiviston pöydälle. Saman päivän iltana Viro julistautuu uudelleen itsenäiseksi.
Sadoilla tiedustelulennoilla Kari oppi tunnistamaan radioon puhuneet venäläisupseerit.
– Yhdellä oli ärrävika, toisen joka toinen tai kolmas sanoa oli kirosana ja kolmas yski koko ajan kuin kova tupakkamies, Kari kuvaili.
Hänen mukaansa joskus 1990-luvun tylsinä vuosina koneella lennettiin tarkoituksella ihan kiinni rajaan, jotta Venäjän kone saataisiin lähtemään tunnistuslennolle.
– Kun tunnistaja oli saatu ilmaan, me lensimme pois. Se oli semmoista pientä vittuilua, Kari kirjoittaa.
Lue myös: Ex-tiedustelupäällikölle kovaa kritiikkiä uutuuskirjassa: "Ei halunnut Suomen sotilaallisista kyvyistä liian hyviä"
Alafuzoffin toiminta ihmetytti
Tiedustelumies ei kuitenkaan puhu sivu suunsa. Kirjan kirjoittanut toimittaja Laura Halminen kertoi STT:lle jopa yllättyneensä siitä, ettei käsikirjoituksen esilukenut sotilastiedustelu halunnut siihen kuin muutaman pienen muutoksen.
Salaperäisessä Viestikoelaitoksessa julkisuudelta piilossa työskennellyt Kari, ystävien ja työtovereiden kesken "Mara", pompahti suuren yleisön tietoisuuteen noin kolme vuosikymmentä alussa mainittujen Tallinnan tapahtumien jälkeen. Reserviin siirryttyään hän oli alkanut opettaa turvallisuutta ja strategista analyysiä Jyväskylän yliopistossa.
Joulukuussa 2018 Kari piti verkkoluennon Venäjän strategisesta kulttuurista, jonka eräs opiskelija päätti ladata luvatta Youtubeen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan alettua helmikuussa 2022. Yhtäkkiä haastattelu- ja puhujapyyntöjä alkoi sadella joka suunnasta.
– Se tuntui hieman hassulta: olihan minulla ollut tämä tieto jo vaikka kuinka kauan, mutta aikaisemmin muita ei ollut kiinnostanut, Kari toteaa.
3:23
Luentovideo on tähän mennessä kerännyt lähes kaksi miljoonaa katselukertaa. Kari luennoi pipo päässä, koska lopulta kohtalokkaaksi osoittautunut syöpä oli tuolloin jo diagnosoitu ja hoitojen takia häntä paleli koko ajan.
Muistelmakirjassa on kiinnostava luonnehdinta Karin esimiehenä lyhyen aikaa toimineesta Georgij Alafuzoffista, joka tuomittiin tänä keväänä hovioikeudessa törkeästä virkavirheestä 1,5 vuoden ehdolliseen vankeuteen. Tapaus menee vielä korkeimpaan oikeuteen.
Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-juttuun liittyneen tutkinnan yhteydessä paljastui, että Alafuzoff oli vienyt määräysten vastaisesti kotiinsa salassa pidettäviä turvaluokiteltuja asiakirjoja.
1:01
Syytä tähän Kari ei osaa arvata, mutta hänen mukaansa Alafuzoff ei vaikuttanut olevan kiinnostunut tietojen myynnistä eikä "kukaan todellinen vakooja olisi toiminut noin tyhmästi".
Alafuzoff ei vastannut kirjan kirjoittajan tai STT:n yhteydenottopyyntöihin.
Väärää tietoa Venäjän joukoista
Kari kertoo suhtautuneensa Alafuzoffiin epäillen jo kauan ennen edellä mainittua jupakkaa. Hänen mukaansa Tikkakoskella sijaitsevan Viestikoekeskuksen ja Pääesikunnan tiedusteluosaston suhde oli ollut ylipäänsä jännitteinen.
Puoliksi venäläistä emigranttisukua oleva ja Venäjän yleisesikunta-akatemiassa opiskellut Alafuzoff, "Fusse", esitti Karin mielestä outoja kysymyksiä hänen johtamansa Viestikoelaitoksen toiminnasta.
– Kun teimme taustatöitä tiedustelulainsäädännön tarpeita varten, Fusse huusi minulle: "Sinä et tule koskaan saamaan sitä haluamaasi saatanan lakia!", Kari muisteli.
Hän pitää todennäköisimpänä selityksenä sitä, että kun Neuvostoliitto vaihtui Venäjäksi, Alafuzoffin suhtautuminen itänaapuriin lientyi samalla.
– Tämä näkyi parissa muussakin kehittämishankkeessa: minusta Fusse ei halunnut Suomen sotilaallisista kyvyistä "liian" hyviä, Kari arvioi.
Lopullisesti Karin luotto Alafuzoffiin meni huhtikuussa 2014, kun tämä arvioi EU:n tiedustelupäällikkönä, ettei Venäjän joukkoja "ole asemoitunut sotilaallisesti Ukrainaan". Kari oli itse käynyt hieman aiemmin paikan päällä Etyjin ryhmässä toteamassa tilanteen olevan päinvastoin.
– Entinen esimieheni kiisti tosiasiat. En tiedä miksi.
Alafuzoffilta peräisin olevan muistitikun on epäilty olleen lähde salaisille asiakirjoille, joita Helsingin Sanomat julkaisi Viestikoekeskus-uutisessaan 2017. Karin mukaan teko oli "anteeksiantamaton".
Laura Halminen oli kyseisen uutisen toinen tekijä. Hän ei enää työskentele Helsingin Sanomille, mutta päätyi kuitenkin Karin elämäkerran kirjoittajaksi.
STT:lle Halminen arvioi luottamuksen säilymistä siten, että Karilla lienee ollut hyvä kokonaiskäsitys jupakasta ja eri henkilöiden roolista siinä.
"Opiskelu oli maanista suorittamista"
Kirjassa Karista piirtyy lukuisten Suomeen, Venäjälle, Puolaan, Bosniaan ja Ukrainaan sijoittuvien anekdoottien kautta kuva miehenä, joka nuoruuden huonon koulumenestyksen jälkeen suhtautui sekä työhönsä että muun muassa sen edellyttämien lukuisten eri kielten opiskeluun intohimoisesti.
Kari oli kurssinsa priimus niin RUK:ssa kuin kapteenikurssilla ja ihaili venäläistä kulttuuria.
– Mutta raakaa, harvinaisen päättäväistä ja jopa hiukan maanista suorittamista se hänen opiskelunsa kuitenkin pitkälti oli, poika Tommi Kari muistelee.
Olleessaan Puolassa sotilasasiamiehenä laskuvarjojääkäri Kari suoritti omasta aloitteestaan myös Puolan asevoimien hyppykurssin sekä aloitti uranäkymät mielessään arabian opiskelun. Opiskelu tapahtui puolaksi, koska opettaja ei muita kieliä osannut.
– Se olikin melkoista aivojumppaa, mutta hauskaa kuitenkin, Kari kirjoittaa.
Suomeen palattuaan kaikesta uudesta helposti kiinnostuva Kari jatkoi arabian ja islamin opiskelua Helsingin yliopistossa. Siihen kuului myös Koraanin tenttiminen.
– Se oli erittäin avartavaa ja tarjosi maailmaan aivan uuden näkökulman -- se kirja kannattaa todellakin lukea.
Karin ennakkoluulotonta asennetta kuvaa perustelu lähteä mukaan tarkastuskäynneille sekä Open Skies -valvontalennoille ulkomaille.
– Haluan aina tehdä jotain uutta ja viedä asioita eteenpäin. Rutiinit kyllästyttävät.
Upseerin ura pelastui täpärästi
Yhteiskunnallisesti kenties merkittävimmän tehtävänsä Kari suoritti Suomesta aiemmin puuttuneiden tiedustelulakien valmistelijana vuosina 2015–2017.
Eversti Karille räätälöitiin tätä varten erityinen apulaistiedustelupäällikön virka, jollaista ei ollut aiemmin eikä ole ollut sen jälkeenkään.
– Tiedustelulakien lainsäädäntötyössä Maran keskeisin juttu oli se, että hän pystyi sanallistamaan tiedustelun tarpeet riittävän kansankielisiksi, muistelee entinen tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho.
Kari muisteli joutuneensa taistelemaan paljon sitä väärinkäsitystä vastaan, että kyse olisi laittoman tietoverkkourkinnan valmistelusta. Tiedustelulakien vastustus oli erityisen kovaa liikenne - ja viestintäministeriön suunnasta – syystä, joka ei oikein koskaan selvinnyt Karille.
Kahdella vuodella lykkääntynyt siirtyminen reserviin koitti vihdoin 2017. Rauhallisten eläkepäivien sijaan tiedustelueversti (evp) antautui täysipainoisesti akateemiselle uralle, joka huipentui väitöskirjaan kyberturvallisuudesta ja filosofian tohtorin arvoon.
Kaikki olisi toki voinut mennä myös toisin: elokuussa 1980 laskuvarjojääkärikoulun aliupseerioppilas Kari oli nukahtanut Haukkajärven uimarannalla olevaan mökkiin.
Pääsy Reserviupseerikouluun ja ura upseerina olisi tyssännyt myöhästymiseen iltalomalta, joten Kari kysyi rohkeasti kyytiä rannalla sattumalta olleelta kadetilta. Tämä kaahasi kuplavolkkarillaan hätääntyneen varusmiehen juuri ajoissa takaisin kasarmille.
– Nyt jälkikäteen ajatellen en muista tehneeni toista yhtä paljon isänmaata hyödyttävää yksittäistä tekoa kuin Martti J. Karin pikakuljetus varuskuntaan oli, silloinen kadetti Olli-Pekka Luomajoki muistelee kirjassa.
Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on STT:n enemmistöomistaja.
Lue myös: Kerran vakooja, aina vakooja: Putinin operaatio onnistui yli odotusten – valitettavasti
9:28