Mikä on hyvän ja taitavan kuljettajan ero? Moni rehvastelee pitkällä ajohistoriallaan, mutta asennevammaa eivät kilometrit korjaa

Kysymys: Mitä eroa on hyvällä ja taitavalla kuljettajalla?

Vastaus: Hyvä kuljettaja ei joudu tilanteisiin, joista taitava selviää.

”Olen ajanut yli miljoona kilometriä” on tuttu, mutta täysin tyhjä ja arvoton lausahdus, jos kuljettajan asenne sääntöjä, muita tienkäyttäjiä ja liikenneturvallisuutta kohtaan on kieroutunut. Vuosien ajokokemus, ajettujen kilometrien määrä tai hyvä autonkäsittelytaito eivät automaattisesti ole tae kuljettajan hyvyydestä, vaikka näin varsin usein saatetaankin ajatella.

Joku saattaa pitää itseään hyvänä kuljettajana, koska hallitsee autonsa hyvin ääritilanteissa: osaa oikaista sivuluiston, tehdä hätäväistön tai viedä nelivetoautoa hallitussa nelipyöräluisussa. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä ovat taitoja, jotka saattavat pelastaa hätätilanteessa onnettomuudelta – siitä huolimatta, ne eivät kuitenkaan ole tae kuljettajan hyvyydestä.

Lue myös: Nino Tuovisen tapaus on varoittava esimerkki – jos ajat, älä laiminlyö lumen ja jään huolellista putsaamista: "Olisi voinut olla nokkakolari"

Itse ajattelen asian niin, että hyvä kuljettaja ennakoi ajamisen olennaisilla osa-alueilla välttääkseen joutumasta hätätilanteisiin, joissa edellä kuvattuja taitoja tarvitaan. Sama asia voidaan kiteyttää yksinkertaisesti näin: hyvä kuljettaja ei joudu tilanteisiin, joista taitava selviää.

Tekniikan puuttuminen auton hallintaan on merkki kuljettajan virheestä

Uusi ajoneuvotekniikka on 2000-luvulla tehnyt läpimurron tullen kuljettajan avuksi. Onnettomuuksia ehkäisevän aktiivisen turvatekniikan, kuten esimerkiksi ABS-jarrujen, ajonvakautusjärjestelmän, kaistavahdin, törmäysvaroituksen tai automaattisen hätäjarrutuksen puuttuessa peliin, on kuljettaja kuitenkin jo tehnyt virheen ennakoinnissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ABS-jarrujen rusahtaessa, ajonvakautuksen merkkivalon vilahtaessa, kaistavahdin ohjatessa, törmäysvaroituksen kuuluessa tai auton jarruttaessa itsestään välttääkseen kolarin on kuljettajan syytä miettiä, miten hän välttäisi seuraavalla kerralla vastaavaan tilanteeseen joutumisen kokonaan.

Hio omaa ajotaitoasi – älä muiden

Jokainen voi siis halutessaan kehittää itseään kuljettajana. Jos omaa tahtotilaa kehittymiselle ei ole, ei kehitystä varmasti myöskään tapahdu. Omaa ajamista pitää seurata kriittisesti ja virheistä pyrkiä oppimaan.

Moni kuljettaja on omaksunut tavan sättiä ääneen kanssa-autoilijoiden tekemiä virheitä. Osa jopa pyrkii ”kouluttamaan” virheen tehnyttä autoilijaa äänimerkillä, valoja vilkuttamalla, käsimerkeillä, kiilaamalla ja muillakin sellaisilla tavoilla, joita nyt siinä tilanteessa sattuu mieleen juolahtamaan.

Tällaisesta toisten tienkäyttäjien ”kouluttamisesta” ei ole mitään hyötyä – pikemminkin päinvastoin. Provosoituminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaraa tai provosoida toista osapuolta, jolloin soppa on valmis.

Fiksumpaa olisikin analysoida toisen tekemää virhettä vain omasta näkökulmasta. Jos virheestä aiheutui oikea vaaratilanne, kannattaa pohtia, olisiko itse voinut toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei vaaratilannetta olisikaan syntynyt. Toinen hyvä lähestymistapa on miettiä, onko itse joskus sattunut tekemään vastaavanlaisen virheen, jonka juuri näki kanssa-autoilijan tekemänä. Aika usein on.

Me kaikki teemme liikenteessä virheitä. Itsekin teen niitä päivittäin. Se on inhimillistä. Olennaista on omien virheiden myöntäminen ja sen jälkeinen itsetutkiskelu: Miten voin jatkossa välttää vastaavaan tilanteeseen joutumisen?

Kun tähän kysymykseen keksii vastauksen ja on valmis sitä noudattamaan, on taas askelta lähempänä ”hyvän kuljettajan” utopiaa.

Lue myös: Talvitakki voi haitata turvavyön toimintaa – älä ikinä laita vyötä kulkemaan näin: "Vakavia sisäisiä vammoja"