Miika, 28, yritti hypätä liikkuvasta autosta ja hortoili shortseissa talvipakkasessa – kertoo nyt, millaista on joutua psykoosiin ja miten siitä voi selvitä

Miika Kortelaisella, 28, on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on vienyt hänet kahdesti psykoosiin. Kajaanilainen perheenisä puhuu kokemuksistaan avoimesti, jotta muut tietäisivät, että sairauden kanssa voi elää myös hyvää elämää.

Kajaanissa asuva Miika oli 15-vuotias, kun hän pakkasi tavaransa ja muutti Lohjan suunnille aloittaakseen asuntolaelämän ja uudet ammattiopinnot. Pian hän huomasi, että uudet ympyrät ja uusi itsenäinen elämä oli hektistä ja sekavaa. Kortelainen teki ammattikoulun ohella kahta työtä, opinnot takkuilivat ja vanhempien asumusero loi lisästressiä. 

Kun Miika meni käymään vanhempiensa luona, hän ei ollut nukkunut lähes kahteen viikkoon. Kun poika alkoi korjata ehjää televisiota ja sai sähköiskun, isäkin huolestui.

Lääkärit kuitenkin laittoivat kaiken teini-iän piikkiin. Selvää syytä sekavalle käytökselle ei päivytyksestä löydetty. Kun isä ja poika ajoivat pois sairaalasta, Miika yritti hypätä ulos liikkuvasta autosta. 

– Naapurin mies sanoi isälle, että se joko käyttää mömmöjä tai sillä on vintti ihan sekaisin.

Vanhemmat uskoivatkin ensiksi, että Miika on sekaantunut huumesiin. Oikea syy muuttuneeseen käytökseen oli kuitenkin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka maaninen vaihe oli syventynyt psykoosiksi.

"Psykoosissa olemisen kokemus on kauhistuttava monelle" Videolla asiantuntija kertoo, millainen tila psykoosi on. Juttu jatkuu videon jälkeen...

"Psykoosissa olemisen kokemus on kauhistuttava monelle" 2:27

”Elin toisessa maailmassa”

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista toisiaan seuraavat masennus- ja maniajaksot. Maniajakson aikana mieliala on kohonnut, ja maaninen henkilö on normaalia puheliaampi, eikä hänen arvostelukykynsä ole usein kohdallaan. Pahimmillaan maniajakso voi syventyä psykoosiksi. Näin Miikalle oli käynyt. 

Miikan erikoinen käytös jatkui sairaalareissun jälkeen. Kun ajokortiton Miika oli kysynyt auton avaimia, että olisi päässyt pistäytymään huoltoasemalla, isän huoli kasvoi edelleen.  

– Kyselin isältä, että eikös nämä piuhat mennyt näin ja että näistä se lähtee käyntiin. Sitten isä soitti ambulanssin, kun alkoi olla jo niin hädissään.

Seuraavana päivänä Miika makasi Tammisaaren psykiatrisessa sairaalassa, jossa hänet nukutettiin lääkkeiden avulla.

– Lääkkeiden takia en muista juurikaan siitä ajasta. Olin sairaalassa aivan sekaisin ja toisessa maailmassa.

Ensimmäistä sairaalajaksoa kesti kaksi kuukautta. Kun Miika jätti sairaalan taakseen, hänet huostaanotettiin. Ryhmäkodissa Miika alkoi opetella uudenlaista elämää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Potkuja potkujen perään

Miika sairastui 15-vuotiaana ja kuuluu enemmistöön, sillä yhdeksällä kymmenestä ensimmäinen sairausjakso ilmenee 15–35 vuoden iässä.  

Ensimmäisen sairaalaetapin jälkeen Miika sai elää vuosia ilman suurempaa alamäkeä. Suurin kiitos siitä kuuluu lääkitykselle, joka kuitenkin aiheutti myös ikäviä sivuoireita. Lääkkeet saivat Miikan kädet tärisemään niin paljon, että töistä ei meinannut tulla mitään. Maksa-arvot olivat samoissa lukemissa kuin alkoholin suurkuluttajalla.

Miika oli aina unelias ja varsinkin sängystä nouseminen aamuisin oli yhtä tuskaa. Hän saikin useat potkut pommiin nukkumisen takia.

– Yhtenäkin päivänä olin nukkunut pitkälle puoleen päivään. Kun soitin työnantajalle niin se sanoi, että ei tarvitse enää tulla.

Töiden loppuminen oli viimeinen niitti, ja Miika jätti lääkkeet kaapin perälle. 

"En tuntenut kylmyyttä"

Sairaus ei kuitenkaan kestänyt lääkkeiden lopettamista, ja Miika sai toisen psykoosin. 

Läheiset yrittivät saada Miikaa puhelimitse kiinni, mutta turhaan, sillä hän oli psykoosin aikana hävittänyt puhelimensa ja lompakkonsa.

Jälkeen päin Miika myös kuuli, että oli psykoosin aikana liikkunut shortseissa ja t-paidassa talvipakkasella.

– En tuntenut ollenkaan kylmyyttä. Olin käynyt kulttuurikeskuksellakin, kun luulin, että olen Diandran turvamies. Itse en tajunnut mitään, mutta siitä ne heittivät pihalle ja poliisit veivät putkaan.

Putkasta päästyään Miikan sekava käytös jatkui. Onneksi asumispalvelun tukihenkilö huomasi tilanteen ja Miika pääsi sairaalahoitoon. 

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan tulisi välttää stressiä. Myös päihteet voivat toimia laukaisevana tekijänä ja lisätä unettomuutta. 

– Silloin, kun sain toisen psykoosini, oli mummoni juuri kuollut ja olin lopettanut lääkkeet. Nyt asiat ovat onneksi toisin. 

Psykoosi pelottaa ikuisesti

Vasta vuosi sitten Miika löysi hänelle sopivan lääkityksen. Sen myötä tasapaino on palannut takaisin elämään. Jos aiemmin häntä moitittiin pommiin nukkumisesta, nyt hän on saanut kiitosta täsmällisyydestään. Yhden asian sairaus on opettanut: enää hän ei jätä lääkkeitä kaapin perälle.

– Kun annetaan lääkitys, se kannattaa syödä ohjeiden mukaan, että ei käy samalla tavalla kuin mulle. Nyt, kun tämä on hoidossa, niin sairauden kanssa pystyy elämään käsi kädessä.

Nykyään Miika asuu kotikonnuillaan Kajaanissa. Hän meni kaksi vuotta sitten kihloihin ja sai toisen lapsen. Taskusta löytyy pitkäaikainen unelma, ajokortti.

– Mulla näyttää hyvältä tulevaisuus. Sain vakituisen duuninkin.

Vaikka elämä kuluu nyt hyvin omalla painollaan, Miika pelkää saavansa vielä psykoosin. Hän ei nimittäin usko, että selviäisi kolmannesta psykoosista ilman syviä arpia.

– Onneksi lääkärit seuraavat ja ovat sanoneet, että tilanne on hallinnassa. On luotettava niihin. 

On tärkeää tuntea itsensä

Nykyään Miika keskittyy sairauden hoitamiseen. Miikalla on omahoitaja, jolle hän voi soittaa aina tarvittaessa. Miika on oppinut tunnistamaan itse, milloin maniajakso on käynnistymässä. Silloin pitää mennä lääkäriin.

Tukea tarvitseville asumista järjestävä Aspa-säätiö on ollut tärkeässä osassa Miikan elämää. Toisen psykoosin aikaan juuri Aspan työntekijä oli se henkilö, joka huomasi Miikan psykoosin ja auttoi hänet sairaalaan. 

Miika ei häpeile historiaansa, eikä elämäänsä sairauden kanssa. Hän kertoo elämästään ennen ja nyt myös blogissaan.

Nykyään Miika toimii kokemusasiantuntijana Omat avaimet -projektissa, joka on Mielenterveyden keskusliiton projekti, jossa autetaan nuoria itsenäisen elämän alkuun. 

– Jos joku kysyy, että mikä se on, niin minä kerron. Tosi hyvin on tullut ymmärrystä.

Miika kokee, että mielisairaita kohtaan olevat ennakkoluulot ovat hälvenneet. Silti puhuminen on tarpeen.

– Isoin juttu, miksi haluan kertoa tästä sairaudesta, on se, että ihmiset saavat tietää, mitä tämä oikeasti voi pahimmillaan olla. Itse en nuorempana edes tiennyt tällaisesta.

Lue myös:

    Uusimmat