Mihin katosi rakastettu nunna Elisabet? Kyläläinen muistelee: "Ehkä hän järkyttyi tuosta meidän tulipalosta"

Viimeisin havainto Irmeli Vuolteesta tehtiin 11. heinäkuuta 2017. Hän oli lähtenyt illalla katsomaan luostarin lähistöllä roihunnuttua tulipaloa.

Vihoviimeisen varman havainnon Vuolteesta teki kyläläinen, joka näki nunnan kävelemässä muutaman kilometrin päässä luostarista samana iltana.

Vuolteen hiusnauha löytyi myöhemmin lähistöltä, mutta nunna itse on kadonnut jäljettömiin.

Yli 50 vuotta luostarissa

Sisar Elisabet oli elänyt Lintulan ortodoksiluostarissa jo vuosikymmeniä – tarkalleen ottaen aina vuodesta 1964 alkaen.

Heinäveteläinen Leo Kinnarinen, jonka vanhan talon paloa Vuolle lähti katoamisiltanaan katsomaan, tutustui Vuolteeseen samoihin aikoihin.

– Tapasimme ensimmäistä kertaa 1960-luvulla. Muistan hänet koulupoika-ajoiltani lähtien, Kinnarinen muistelee.

Vuolle eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kemissä, jonne hänen vanhempansa olivat saapuneet 1920-luvulla Vienan Karjalasta.

Seuran mukaan Vuolle siirtyi ensimmäisen luokan jälkeen apukouluun, ja hänen kanssaan aikanaan samaa kerhoa käynyt mies kuvaili Vuolteen olleen vetäytyvä ja "jotenkin erikoinen".

"Olin aina yksinäinen luonne"

Jonkin aikaa esimerkiksi siivoojana työskennellyt Vuolle oli nuoruudestaan asti voimakkaasti uskonnollinen.

– Hän oli hyvin hengellinen, Kinnarinen vahvistaa.

Nuorta Vuolletta haastateltiin vuonna 1965 luostarista kertonutta dokumenttia Luostari lumen keskellä varten.

Luostarielämä oli silloisen noviisin mukaan kovaa työntekoa.

– Aamulla seitsemältä alkaa ruoankeittäminen, Vuolle sanoo dokumentissa kainosti, selvästi hermostuneen oloisena.

– Minä olin koulusta asti kuullut tästä, ja tästä puhuttiin kerhoissa ja kirkossa. Olin aina yksinäinen luonne paremminkin, Vuolle vastaa, kun toimittaja tiedustelee luostariin hakeutumisen syitä.

Nunna auttoi perunannostossa

Hengellinen kilvoittelu jatkui vuosikymmenet läpeensä.

Aika kului pääasiassa luostariyhteisössä, mutta Vuolle ei jäänyt uppo-oudoksi myöskään kyläläisille.

– Silloin tällöin hän kävi täälläpäin. Meillä oli perunannostotalkoita, joten autoimme puolin ja toisin. Hän oli todella avulias, Kinnarinen kertoo.

Kinnarisen mukaan Vuolle kävi silloin tällöin myös Kemissä synnyinseuduillaan.

Katoaminen tuli yllätyksenä

Vuolteen katoaminen yllätti Kinnarisen täysin.

– Se on kyllä ihme, mitenkä ihminen häviää kuin neula heinäsuopaan, Kinnarinen taivastelee.

– Hän ei ollut sen luontoinen, että tällaista olisi pystynyt yhtään arvelemaan. Tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kylillä ja keskusteluissa katoaminen on yhdistetty tulipaloon, mutta myös esimerkiksi alueella tehtyyn karhuhavaintoon sekä tavallisempiin syihin – vaikkapa sairaskohtaukseen tai jonkinlaiseen onnettomuuteen.

Poliisi etsinyt toukokuussa

Poliisi pyytää yhä havaintoja Vuolteesta, jota on etsitty alueen maastosta toukokuun aikana. Lähtökohtaisesti poliisi etsii nyt kuollutta henkilöä.

Kinnarinen puolestaan pohtii, saiko juuri hänen vanhan talonsa palo iäkkään nunnan suunniltaan.

– Sitä hän lähti katsomaan, ja sen jälkeen ei ole näkynyt, Kinnarinen miettii.

– En tiedä, järkyttyikö hän tuosta meidän tulipalosta niin paljon, että meni vähän sekaisin. On ihan ihme juttu kyllä, Kinnarinen taivastelee.