Kun uutislähetykset olivat toitottaneet koko viikon, että vuosisadan pakkasennätyksen rikkoutuminen on käsillä, päätti tunnettu suomalainen naparetkeilijä Poppis Suomela lentää pohjoiseen.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 10.2.2018.
Elettiin tammikuun loppua vuonna 1999. Hyytävät säät olivat pitäneet pohjoista kourissaan jo useamman päivän ajan ja pakkanen oli kiristymässä ennätyslukemiin.
MTV Uutiset kirjoitti alkuviikosta, miten toimittajat ja Sallan kunta valmistautuivat ennätyskylmään ilmaan 19 vuotta sitten. Lue artikkeli täältä.
Artikkeli sai Poppis Suomelan muistelemaan omaa, ainutlaatuista kokemustaan. Onko sinulla säähän liittyviä, huimia muistoja? Kerro meille uutiset@mtv.fi
Lappiin oli virrannut ihmisiä, jotka halusivat dokumentoida poikkeuksellisen kylmää keliä. Suurin osa heistä oli toimittajia, mutta joukossa oli myös Suomelan kaltainen pakkasbongari.
– Olisiko ollut aamua, kun sanoin kahdelle kaverilleni, että nyt lähdetään. Iltapäivällä olimme jo lentokoneessa, Suomela muistelee MTV Uutisille.
Kolmikko halusi kokeilla, miltä tuntuu yöpyminen -50 asteen lämpötilassa. Kohteeksi valittiin Inarinjärven jää, jonka ajateltiin olevan mahdollisesti se kylmin paikka.
1:38
16 tunnin piipahdus
Tänä päivänä Suomela on muun muassa hiihtänyt Grönlannin yli, pohjoisen pallonpuoliskon magneettiselle navalle, pohjoisnavalle ja etelänavalle. Hän on 12. ihminen maailmassa, joka on hiihtänyt ilman ulkopuolista tukea molemmille navoille, ainoana suomalaisena.
Silti jo parikymmentä vuotta sitten hän oli kokenut retkeilijä.
Kolmikko siis tiesi tarkalleen, minkälaisia varusteita vuosisadan kylmimmäksi ennustettu yö vaatisi. Mukaan 16 tunnin Lapin-piipahdukselle pakattiin reilusti tavaraa.
– Pakkasimme mukaan useamman makuupussin, untuvaa oli kymmenisen kiloa.
Suksi ei luista -50 asteen pakkasessa
Miehet siirtyivät lentokentältä taksilla Inarin järven rantaan. Siitä matka jatkui hiihtäen aiottua leiripaikkaa kohti. Pakkasta oli sillä hetkellä -48,8C.
– Hiihtomatka oli suuntaansa pari kilometriä. Suksi ei noissa pakkasissa luista mihinkään. Pakkanen tuntui kovalta, vaikka varusteet olivatkin kunnossa. Noissa pakkasasteissa kaikki materiaalit toimivat eri tavalla kuin mihin on totuttu – muovi, metalli ja kankaat muuttuvat koviksi ja jäykiksi ja todella kylmiksi, kertoo Suomela.
Varusteiden joukossa oli ruokaa termospulloissa sekä esimerkiksi voileipiä.
– Keittimet eivät enää aamulla toimineet pakkasen takia, joten söimme ruokaa suoraan termarista. Tällaiset varusteet säilytettiin yön makuupusseissa, niin ne eivät jäätyneet. Kinkkuleipä sen sijaan maistuu ihan samalta -20 asteessa kuin -50 asteessa, samalla tavalla se on umpijäässä ja ihan hyvää.
5:00
Pahinta on nousta aamulla
Yön miehet viettivät useamman makuupussin lämmössä. Suomela muistaa, että uni maistui kaikille, vaikka pakkanen kiristyi ympärillä alle -50 asteeseen.
– Nukuimme hyvät, melkeinpä kymmenen tunnin yöunet. Kylmä ei herättänyt yön aikana ollenkaan emmekä ajatelleet kertaakaan, että tänne me palellutaan ja kuollaan.
Pahin hetki oli se, kun makuupussien uumenista oli kömmittävä aamulla ulos.
– Se on aina se tuskaisin hetki, kun joutuu vetoketjun avaamaan ja pakottautumaan makuupussista ulos. Todellisuus herättää aina tässä vaiheessa. Nuoruuden innolla olimme toki muuten jutussa mukana ja puhuimme, että vitsit oli kyllä siisti kokemus.
Toimittajat pikkukengissään
Mieskolmikon tempaus ei yllättänyt lähipiiriä – "hulluus jatkuu", sanoo Suomela heidän ajatelleen – mutta pohjoisessa ihmiset päivittelivät heidän suunnitelmaansa.
– Muut suunnittelivat pysyvänsä sisätiloissa, me oikein hakeuduimme ulos ja koko yöksi. Osa kommentoi, että tiedättekö todella, mitä olette tekemässä.
Suomela korostaa, että kenenkään ei pidä ryhtyä tällaiseen tempaukseen huoletta ja suunnitelmitta. Hän itse oli yöpynyt ja retkeillyt jo ennen tätäkin pakkasbongausta kovissa, -40 asteen pakkasissa, mutta nyt lämpöä oli jopa 10–15 astetta vähemmän.
– Vaivannäköä tällaiset reissut vaativat. Tosin kylmä voi tulla ihan samalla tavalla -10 asteessa kuin kovemmissakin pakkasissa. Varustautuminen ja oleminen vaativat vain enemmän liikkumista ja moninkertaista vaivaa.
Suomela muistaa hauskana, paljonpuhuvana esimerkkinä etelästä tulleet toimittajat, jotka olivat tulleet katsomaan miesten heräämistä ennätysyön jälkeen.
– He kävelivät lumihangessa konkaritoimittaja Veikko Väänäsen opastamana leiripaikkamme luokse. Molemmilla etelän miehillä oli farkut jalassa, toisella ei ollut muistaakseni hattua ja toisella oli pikkukengät. Hetken päästä he joutuivat lähtemään takaisin autolle kylmyyden takia.
"Kyllä lähtisin uudelleen"
Jos vastaavia pakkasia Suomeen luvattaisiin, Suomela voisi uusia kokemuksen. Ehkä hän ei matkaan aivan samalla innolla ryntäisi, mutta todennäköisesti hän haluaisi kokea saman uudelleen. Varsinkin, jos vuosisadan pakkasennätys olisi menossa uusiksi.
– En ole koskaan kuullut, että kukaan muu olisi viettänyt yötä ulkona noilla ennätyspakkasilla, joten olen laskeskellut, että meillä taitaa olla käsissä ulkonanukkumisen Suomen ennätys.
– Jos pohjoiseen luvattaisiin vaikkapa -55 asteen pakkasia, niin kyllä lähtisin. Ihan vaan siksi, ettei kukaan muu riko tätä ennätystä.