Mainos

Suomalaisporukka urakoi suksilla keskellä pohjoisessa riehuvaa myrskyä: "Tarjolla kaikkea, mitä Skandinavian talvi voi tarjota!"

0:33

Kun hiihtäjät lähtevät liikkeelle Östbyn kylästä Norjasta, edessä on noin 100 kilometrin matka. Reitti menee umpimetsässä, jo alkumatkasta joukkion päälle sataa vettä. Alueelle ennustetun, huomattavan kovan myrskyn henkäys tuntuu jo.

– Kun täällä hiihtää pimeässä ainoastaan otsalampun valossa ja katsoo taivaan ja metsän väliin piirtyvää viivaa, voi hyvin samaistua tunnelmaan, joka 300 vuotta sitten koettiin samalla reitillä. Olosuhteet voivat olla nyt ihan samoja kuin vuosisatoja sitten, se tuntuu huikealta.

Naparetkeilijänä ja ulkoilutoimittajana tunnettu Poppis Suomela on yksi parinkymmenen hengen joukosta, joka osallistuu viikonvaihteessa etenevään Bortkommen på Fjellen 300 år -hiihtoon. Mukana seurueessa on suomalaisia ja ruotsalaisia reserviläistä, jotka edustavat molempien maiden laskuvarjojääkärikiltoja.

Koko retkikunta koostuu laskuvarjojääkäreistä ja kyseessä on Laskuvarjojääkärikillan ja Fallskärmsjägarklubbenin yhteisesti toteuttama retkikunta.

Hiihdolla he haluavat kunnioittaa 300 vuotta sitten tapahtunutta murheellista ja tuhoisaa Ruotsi-Suomen sotajoukon peräytymismarssia ja samalla eläytyä olosuhteisiin, jotka alueella tuolloin vallitsivat.

– Tämä historiallinen puoli on tässä itselleni se asia, joka sai lähtemään reissuun. Nautin muutenkin talvesta ja ulkoilusta tolkuttomasti, mutta yhteinen nimittäjä meidän porukallemme täällä on se, että teemme muistohiihdon samalla reitillä, samalla päivämäärällä kuin tehtiin 300 vuotta sitten.

Iältään osallistujat ovat 40-70-vuotiaita.

– Kokemustaso seurueessamme on hyvin vaihteleva. Muutamat meistä on naparetkeilijöitä, ja olemme hiihtäneet maapallon äärilaidoilla, mutta mukana on myös sellaisia, joiden edellisestä talvivaelluksesta on kulunut kymmenenkin vuotta.

Hänen mukaansa porukalla lähti kuitenkin juttu luistamaan heti alusta saakka, vaikka kaikki eivät toisiaan tunnekaan ennalta.

Skandinavisen talven kaikki herkut

Hiihtäjien matka alkoi eilen torstaina. Aikataulusta oltiin hieman jäljessä, päivä alkoi jo hämärtää kun hiihtäjät aloittivat urakkansa.

– Alkumatkasta satoi vettä, plussaa on muutama aste. Luntakin satoi ja tuulee kohtuullisesti. Keli on kylmenemässä ja perjantaille sekä lauantaille on odotettavissa jopa poikkeuksellisen kovaa myrskyä. Nyt on tarjolla kaikkea, mitä Skandinavian talvi voi tarjota, Suomela naurahtaa.

Ruotsissa jyllää parhaillaan Jan-myrsky, josta ruotsalaiset hiihtäjät ovat puhuneet paljon. Pahimmillaan kovat tuulet ovat Lapin tuntureilla. Luvassa voi olla puuskissa jopa hirmumyrskylukemia eli yli 32 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta.

– Voi olla, että saadaan oikein mukavat kunnon kelit. Se ei jännitä, sillä pakkasesta ei näytä tulevan ongelmaa. Varusteiden osalta olemme varautuneet mihin tahansa keliin. Suomela sanoo.

Selviäisikö ilman kunnon varusteita?

Seuraavan neljän vuorokauden aikana hiihtäjät liikkuvat asumattomalla tunturialueella nykyisen Norjan ja Ruotsin välisellä raja-alueella. He ovat suunnitelleet yöpymiset mahdollisimman tarkkaan 300 vuoden takaisten tapahtumien mukaisesti – teltat pystytetään suunnilleen samoille paikoille kuin kenraali Armfelt joukkoineen, kun he perääntyivät Ruotsiin Jämtlandin tuntureiden yli tammikuussa 1719.

– Meillä on modernit vaellusteltat mukana eli mukavasti yövymme, vaikka olisi myrskyisäkin keli. Kyllä sitä ajattelee täällä, että vielä tänä päivänäkin näillä alueilla selviytyminen voisi olla hyvin hankalaa ilman kunnon varusteita, hän sanoo.

Kolmesataa vuotta sitten noin 6 000 matkaan lähteneestä sotilaasta arktisissa sääoloissa menehtyi 3 700 henkeä. Nälästä ja kylmästä kärsinyt joukko oli heikkona.

Tämän päivän varusteet ja osallistujien hyvä kunto suojelevat parhaillaan samoilla seuduilla etenevää retkikuntaa, mutta luonnonoloissa toimiminen on vaatinut valmisteluita myös turvallisuuden osalta.

– Meillä on hyvät varusteet ja tämän porukan yhteisen kokemuksen määrä tuo turvaa. Kokemattomille voidaan jakaa ohjeita ja meillä on mukana esimerkiksi varasuksia ja -sauvoja. Hätätilassakin voimme toimia ja suojautua, lisäksi meillä on erilaisia puhelimia mukana. Jos mobiiliverkko ei toimi, yhteys saadaan tarvittaessa satelliittipuhelimella.

Kohokohta tunturin päällä

Hiihto päättyy sunnuntaina Handölin kylään, jonne aikoinaan sotajoukosta jäljellä olevat sotilaat pelastuivat.

Matkan aikana hiihtäjät pysähtyvät Bustvolan karoliinimuistomerkille seppeleen laskua varten. Tätä myös Suomela odottaa reissun kohokohtana.

– Se on korkean tunturin päällä Ruotsin ja Norjan rajalla. Luulen, että siinä kulminoituu syy, miksi olemme täällä. Historian aistiminen ja historiallisen tapahtuman tunteminen tässä ympäristössä on hienoin asia, jota voi olla, Suomela sanoo.

Lue myös: 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja