Kun hiihtäjät lähtevät liikkeelle Östbyn kylästä Norjasta, edessä on noin 100 kilometrin matka. Reitti menee umpimetsässä, jo alkumatkasta joukkion päälle sataa vettä. Alueelle ennustetun, huomattavan kovan myrskyn henkäys tuntuu jo.
– Kun täällä hiihtää pimeässä ainoastaan otsalampun valossa ja katsoo taivaan ja metsän väliin piirtyvää viivaa, voi hyvin samaistua tunnelmaan, joka 300 vuotta sitten koettiin samalla reitillä. Olosuhteet voivat olla nyt ihan samoja kuin vuosisatoja sitten, se tuntuu huikealta.
Naparetkeilijänä ja ulkoilutoimittajana tunnettu Poppis Suomela on yksi parinkymmenen hengen joukosta, joka osallistuu viikonvaihteessa etenevään Bortkommen på Fjellen 300 år -hiihtoon. Mukana seurueessa on suomalaisia ja ruotsalaisia reserviläistä, jotka edustavat molempien maiden laskuvarjojääkärikiltoja.
Koko retkikunta koostuu laskuvarjojääkäreistä ja kyseessä on Laskuvarjojääkärikillan ja Fallskärmsjägarklubbenin yhteisesti toteuttama retkikunta.
Hiihdolla he haluavat kunnioittaa 300 vuotta sitten tapahtunutta murheellista ja tuhoisaa Ruotsi-Suomen sotajoukon peräytymismarssia ja samalla eläytyä olosuhteisiin, jotka alueella tuolloin vallitsivat.
– Tämä historiallinen puoli on tässä itselleni se asia, joka sai lähtemään reissuun. Nautin muutenkin talvesta ja ulkoilusta tolkuttomasti, mutta yhteinen nimittäjä meidän porukallemme täällä on se, että teemme muistohiihdon samalla reitillä, samalla päivämäärällä kuin tehtiin 300 vuotta sitten.
Iältään osallistujat ovat 40-70-vuotiaita.
– Kokemustaso seurueessamme on hyvin vaihteleva. Muutamat meistä on naparetkeilijöitä, ja olemme hiihtäneet maapallon äärilaidoilla, mutta mukana on myös sellaisia, joiden edellisestä talvivaelluksesta on kulunut kymmenenkin vuotta.
Hänen mukaansa porukalla lähti kuitenkin juttu luistamaan heti alusta saakka, vaikka kaikki eivät toisiaan tunnekaan ennalta.
