Mieti Amazonin syvintä viidakkoa tai vuorenhuippua Etelämantereella yli 60 asteen pakkasessa. Pääsemättömiä paikkoja tavikselle, mutta ei suomalaiselle löytöretkeilijä Patrick Degermanille. Huomenna on edessä taas lähtö Etelämantereelle – mutta ei huvin vaan maailman pelastamisen vuoksi.
– Syynä on vain ja ainoastaan ilmastonmuutos. Menemme simuloimaan tilannetta, mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä Etelämantereen jäälle ja mereen, "Pata" Degerman kertoo MTV3:n Peter Nyman -keskusteluohjelmassa.
Takana on neljän vuoden työ logistiikan, rahoituksen, markkinoinnin ja fyysisen kunnon hankkimiseksi. Mutta vaikka kuinka valmistautuisi, ilmaston lämpeneminen pisti suunnitelmat uusiksi tänä maanantaina.
– Kuuden uusiseelantilaisen ja kolmen suomalaisen tutkimusretkikunnan tarkoitus oli mennä Uuden-Seelannin kautta Etelämantereelle, ajaa 10 tuntia merijäälle, joka on 5–7 metriä paksua, porata siihen reiät, sukeltaa jään alle ja tutkia merta. Nyt saimme tiedon, että tämä iso jääpala on jo haljennut.
Ajomatka vaihtunee siis helikopterikyytiin, mutta samalla esiin nousi uusi uhka: Mitä jos tapahtuu uusi halkeama leirialueella?
– Voidaan sitten vilkuttaa (halkeaman) toiselle puolelle, Degerman murjaisee.
Ilman yhteistyötä ei tule mitään
Ilman mustaa huumoria ja oikeaa mielenhallintaa Degerman ei olisi tässä kertomassa tarinaansa 25 vuoden löytöretkeilijyyden jälkeen. Taannoisessa Ylen haastattelussa Degerman kertoi joutuneensa aseella uhatuksi keskellä viidakkoa.
Kun mies Veikka Gustafssonin kanssa valloitti Mount Sisuksi nimeämänsä vuoren Etelämantereella vuonna 1998, yksi ajattelematon temppu 60 asteen pakkasessa ja viimassa jäädytti miesten silmäripset umpeen.
– Olimme Veikan kanssa vuoren huipulla ja ajateltiin ottaa valokuva. Otimme hengitysmaskit pois, että näkyisi edes vähän, että kuka on kuvassa, Degerman kertoi Ylelle vuonna 2015.
Silmät saatiin auki vain niin, että miehet hönkivät vuorotellen toistensa silmiin lämmintä ilmaa.
Tämä kuvaa hyvin, miksi vuosien valmistautuminen ja 30 000 kilon varustetaakka on turha, jos ryhmä ei puhalla samaan hiileen – tai silmään.
– Me ollaan huomattavasti viisaampia, kun on yhdeksät aivot yksien sijaan tekemässä päätöksiä, ajamassa asioita eteenpäin. Et näe itse, onko nenäsi valkoinen äärimmäisen kylmässä säässä. Ja sukeltaessa et pysty yksin tarkistamaan, ovatko kaikki varusteet kohdallaan.
Jääkarhun tuijotus
25 vuoden kokemus mitä eksoottisimmista paikoista takaa, että Degermanilla on tarjota huikaiseva tarina jokaisessa sivulauseessaankin.
Jopa miehen kaulassa riippuva, sarvivalaan sarvesta tehty riipus ei ole vain satunnainen ostos rihkamamyymälästä. Degerman kertoo saaneensa sen lahjaksi Grönlannin-mökkinsä taiteilijanaapuriltaan, jonka jääkarhunpoikasen seikkailija pelasti hyisestä vedestä.
– Riipus oli neljä vuotta hänen laatikossaan, sillä en saanut käyttää sitä, ennen kuin olen tavannut karhun, Degerman kertoo.
Ja kun karhu tavattiin, sitä ei lätkitty pakoon.
– Puolitoista tuntia tuijotettiin toisiamme, molemmat peloissamme. Lätkin varmaan 6000 kuvaa.
– Meitä oli viisi kaveria ja karhu ihmetteli, millainen eläin me ollaan. Ei ymmärtänyt, mitä me ollaan, kun olimme kaikki kasassa. Kun karhu huomasi, ettei meitä enää kiinnostanut, se kääntyi ja heilutti meille pyllyään puoli tuntia.
Mutta miten seikkailijan paluu tavalliseen arkeen onnistuu? Lämpimään petiin vaimon viereen ei ole ainakaan hetkeen asiaa – hyvästä syystä.
– Ensin tulee kuherruskuukausi – näet vaimo ja lapset. Wou. Sitten fyysiset ominaisuudet iskevät. Kun siellä on ollut niin kylmä, on täällä niin kuuma, että vain hikoilee ja on pakko mennä pihalle nukkumaan.
Inuiittien rappio
Ilmastonmuutoskriitikoille juuri Etelämanner on ollut paikka sivaltaa epä-älyllisesti takaisin. Maapallo kun ei voi lämmetä, jos Etelänavan tuntumassa on mitattu historian kylmin lämpötila, yli 93 astetta pakkasta vuonna 2013.
Degermanin mukaan ilmastonmuutoksesta on valistettava kansaa niin kauan, että asian vakavuus menee jokaisen jakeluun.
– Ei naapurini siihen reagoi, vaikka kuinka mediassa asiasta jauhaisin. Ihmiset toimivat sitten, kun vesi nousee heidän omissa kellareissaan.
Surullisen esimerkin Degerman kertoo Grönlannin-mökiltään, jossa jäätikkömaiseman on korvannut aava meri.
– Inuiitit eivät voi käyttää koiriaan merijäällä eivätkä moottorikelkkailla. Sitten he... juovat kaljaa.
Suuri yleisö pääsee näkemään Degermanin panoksen ilmastonmuutoksen torjumiseksi lähivuosina. Etelämantereen matkasta kuvataan nimittäin osuus BBC:n Planeettamme Maa -suurdokumenttisarjan tulevaan osaan.
– Luonto on minulle hyvin tärkeä asia. Kun se rupeaa murenemaan, kyllä sen eteen haluaa tehdä jotain. Varmaan jokaiselle viisikymppiselle tulee fiilis, että oliko tämä tässä? Pystynkö antamaan jotain takaisin? Kun minäkin olen saanut niin paljon. Jos voin auttaa luontoon ja nuorisoon liittyen, kyllä minä sen teen, Degerman vakuuttaa.