Mielenterveysjohtajilta murska-arvio lasten ja nuorten terapiatakuusta – tämä kaikki on nyt pielessä

Lasten ja nuorten terapiatakuusta on tullut enemmän poliittinen kuin aidosti lasten ja nuorten mielenterveyden hoitoa edistävä kysymys. Näin sanovat MTV Uutisia lähestyneet mielenterveyspalvelujen johtajat. 

Hallituksen esitys terapiatakuusta ei vastaa lasten ja nuorten hoitovajeeseen, kertovat asiantuntijat.

He ovat HUS Nuorisopsykiatrian Elina Santti, HUS Lastenpsykiatrian Leena Repokari, HUS Psykiatrian toimialajohtaja Jesper Ekelund, Tampereen yliopiston psykiatrian professori Samuli Saarni ja Pohjois-Savon lastenpsykiatrian vastaava lääkäri Anita Puustjärvi.

Lakiesitys tällaisenaan ei saa palvelujärjestelmän kannatusta

Asiantuntijoiden mukaan lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestämisvastuussa olevista tahoista suurin osa on sitä mieltä, että poliitikkojen ajama terapiatakuuesitys ei tuo helpotusta lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saavutettavuuteen. 

Näkemys perustuu kansallisen yhteistyön merkeissä käymiimme keskusteluihin sekä terapiatakuun lausuntokierroksen tuloksiin, sanovat asiantuntijat.

Johtajat kertovat, että lähes 70 prosenttia julkisista organisaatioista ovat sitä mieltä, että ehdotettu säädöskokonaisuus ei tällaisenaan toteuta tavoitetta lasten ja nuorten mielenterveyden varhaisen vaiheen tuen ja hoidon saatavuuden parantamisesta perustason palveluissa. 

Lähetä vinkki! 

Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.

Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.

Korjauslista

Asiantuntijat kertovat, että mikäli palvelujärjestelmää ei aidosti kuulla lain valmistelussa, sen vaikutukset jäävät tyhjiksi. MTV Uutiset julkaisee johtajien korjauslistan – listan huolista ja korjausehdotuksista:

  • Terapiatakuuna esitetään kolmannen hoitotakuuajan säätämistä rajattuun interventioon. Tämä jää parhaimmillaankin vain pistemäiseksi ratkaisuksi, eikä kohdennu lasten ja nuorten erilaisten mielenterveyden oireiden aiheuttamaan palvelutarpeeseen ja hoitovajeeseen palvelujärjestelmässä.
  • Lakiesityksen toiminnalliselta logiikalta on kokonaan pudonnut pohja perusterveydenhuollon hoitotakuun pidentämisen myötä. Koko lainsäädäntö on kirjoitettu lähtöoletuksesta, että ennen terapiatakuuta on tarjottu muunlaista apua osana perusterveydenhuollon palveluita. Tämä lähtökohta on vesittynyt perusterveydenhuollon hoitotakuun purkamisen myötä. 
  • Lakiesityksen nykytila-analyysi on puutteellinen, mikä voi antaa eduskunnalle väärän kuvan lakiesityksen onnistumisen mahdollisuuksista. Puuttuu selkeä analyysi siitä, miksi olemassa olevat hoitotakuut eivät toimi psykososiaalisten hoitojen osalta.
  • Samanmuotoinen terapiatakuu ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen sekä pienille lapsille että myöhäisnuoruusikäisille tai nuorille aikuisille. Kasvuympäristöt vaikuttavat merkittävästi lasten ja nuoruusikäisten oireiluun. Mitä nuorempi lapsi on, sitä useammin oireiden taustalla on jokin ympäristön kuormitustekijä.  Lapsen oireilu ei siis aina tarkoita, että lapsella olisi hoidettava häiriö. Sen sijaan voidaan tarvita tukea tai hoitoa vanhemmille tai koulun järjestelyjä.
  • Terapiatakuu ei edes koske yksilöpsykoterapiaa, vaan kyse on muista hoidollisista menetelmistä. Osalle menetelmistä ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä, mikä on minimivaatimus, kun rakennetaan kansallista ohjelmaa. Lakiesityksessä ei myöskään ole mainittu, että nykyisen Kela-rahoituksen voimassaollessa hyvinvointialueilla ei ole edes mahdollisuuksia tuottaa itse psykoterapiaa.
  • Takuu voi myös lisätä epätarkoituksenmukaista kysyntää ja turhaa medikalisaatiota, etenkin normaalien, mutta lieväksi oireeksi tulkittavien tilanteiden osalta. Tällöin normaalit oireet tulkitaan ahdistukseksi, jota pitäisi heti hoitaa.
  • Lakiesitykseen sisältyvä käsite ”perusterveydenhuollossa annettava psykoterapia” ei vastaa hyvinvointialueilla rakentuvia käytäntöjä eikä alan hoitosuosituksia. Lakiesityksessä ei myöskään ole mainittu, että nykyisen Kela-rahoituksen voimassaollessa hyvinvointialueilla ei ole mahdollisuuksia tuottaa itse psykoterapiaa. 
  • Lakiesityksessä oletetaan, että hyvinvointialueet sopivat yliopistollisen hyvinvointialueen keskittämisasetuksen mukaisten velvoitteiden toteuttamisesta yhteistyöalue-tasoisesti. Kansallinen yhteistyö ja kansalliset tukipalvelut ovat kuitenkin välttämättömiä yhdenvertaisen psykososiaalisten hoitojen järjestelmän ylläpitämiseksi Suomessa ja erilaisten menetelmien aiheuttaman alueellisen eriarvoisuuden välttämiseksi. 
  • Lakiesityksessä kaikki kustannusvaikuttavuuslaskelmat on tehty sen varaan, että ennen terapiaa on tarjottu ja kokeiltu muita hoitomuotoja.
  • Lakiesityksestä puuttuu pääosin aiemman mittavan hanketyön kuvaus, jota Suomessa on perustason psykososiaalisten hoitojen saatavuuden parantamiseksi valtion rahoituksella vuodesta 2020 asti tehty. Tämä hanketyö on jo rakentanut terapiatakuun toteuttamisedellytykset; kansallisen yhteistyön ja ammattilaisten tukipalvelut sekä tehokkaan ylläpidettävissä olevan psykososiaalisten hoitojen järjestelmän.
  • Digitaalisten mielenterveyspalveluiden ja ammattilaisten tukipalveluiden kuvaus ja edistäminen puuttuu. Lakiesitys on kirjoitettu hyvin vahvasti perinteisen kasvokkaisen yksilöhoidon näkökulmasta, vaikka palvelukysynnän kasvu on niin suurta, ettei siihen mitenkään kyetä vastaamaan ilman digitalisaation tuomaa palveluiden tehostamista.

Lue myös:

    Uusimmat