Päälle hyökännyt poika lähetti suomalaiskiekkoilijalle kirjeen – pahoinpitelyllä vaikutuksia vielä uran päättymisen jälkeen: "Sillä viikolla sattui ja tapahtui"

GKS Katowicea edustanut Turtiainen oli lokakuussa 2019 lämmittelemässä Puolan pääsarjan vierasotteluun GKS Jastrzebiea vastaan lenkillä, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi kaksi miespuolista henkilöä. He hermostuivat Turtiaisen päällä olleesta GKS Katowicen hupparista ja Turtiainen sai nyrkistä takaraivoonsa.

Turtiainen pääsi tilanteesta pois käännettyään hupparinsa ympäri, ja poliisi sai tekijät kiinni. Katowice päätti jättää ottelun tuolloin pelaamatta.

– Se oli tapahtumarikas viikko ylipäätään. Pahoinpitelystä viiden päivän päästä lapseni syntyi. Sillä viikolla sattui ja tapahtui, Turtiainen kertaa MTV Urheilulle.

Turtiainen sanoo päässeensä tapauksesta nopeasti yli ja arvioi lapsen syntymisen auttaneen tässä, kun uudessa arjessa oli paljon opeteltavaa.

Vaikka Hämeenlinnassa jälleen asuva Turtiainen ei tilannetta juuri mieti, pahoinpitely on kuitenkin jättänyt myös jälkensä.

– Välillä kun olen edelleen juoksulenkillä ja kuuntelen napit korvilla musiikkia, säikähdän alitajuisesti, jos joku juoksee ohi, etten ole rekisteröinyt häntä aikaisemmin. Silloin se asia tulee mieleen.

Turtiainen kuitenkin korostaa, ettei kokenut välikohtauksen jälkeen Puolaakaan pelottavaksi paikaksi, vaan piti pahoinpitelyä yksittäistapauksena.

Pahoittelukirje

Turtiaisen kimppuun hyökkäsivät 15-vuotias poika ja 29-vuotias mies. 15-vuotias poika eli Turtiaisen käsityksen mukaan lastenkodissa ja lähetti suomalaiselle sieltä myöhemmin kirjeen.

– Joukkuekaveri käänsi sen minulle. Se oli sellainen kirje, että hän on pahoillaan. En tiedä hänestä sen enempää.

29-vuotias mies oli aikansa tutkintavankeudessa, ja Turtiainen näki hänet, kun tapausta käsiteltiin Puolassa oikeudessa alkuvuodesta 2020. Pudotuspelit olivat tuolloin juuri alkamassa.

Kyseinen mies maksoi Turtiaiselle vahingonkorvauksia ja Turtiainen lahjoitti rahat arvostettavana eleenä silloisen seuransa junioreille.

Omistajan poika, "aika erikoinen kaveri"

Tuolloinen kausi oli Helsingissä syntyneelle Turtiaiselle toinen ulkomailla. Sitä edeltäneen sesongin suomalaishyökkääjä oli aloittanut Unkarin Erste Ligassa Dunaujvarosi Acelbikakissa, mutta kesken kyseisen kauden hän siirtyi Puolaan Cracovia Krakowiin.

Ennen ulkomaille suuntaamista Turtiainen oli tahkonnut kaksi peräkkäistä kautta SM-liigaa hänelle aiemminkin tutussa HPK:ssa.

– En saanut Liigasta enää paikkaa. Olin pelannut aiemmin Mestistä, mutta olin sen ikäinen, että se ei enää siinä kohtaa ollut vaihtoehto. Olin aina miettinyt, että ulkomaille haluan päästä.

Unkariin Turtiainen päätyi lyhyellä harkinnalla, kun elokuu tuli 2018 vastaan eikä hänellä ollut vielä seuraa.

– Kun sieltä tarjottiin, niin äkkiä vain nappasin sen ja lähdin sinne. Se ei ollutkaan niin hyvä juttu.

Turtiainen toteaa, että Unkarissa on hyviäkin paikkoja pelata, mutta Dunaujvarosi Acelbikakissa "touhu meni erikoiseksi", kun tappioita alkoi tulla.

– Joukkueen omistajan ja puheenjohtajan poika (Zsolt Azari Jr.) pelasi meidän joukkueessamme kapteenina, paikallinen legenda. Hän oli aika erikoinen kaveri. En edes kaikkia juttuja muista, enkä kaikkea ymmärtänyt, kun he puhuivat paikallisella kielellä.

– Joukkueemme suomalainen valmentaja (Antti Karhula) joutui kuitenkin törmäyskurssille, ja hänen sopimuksensa päätettiin. Minulle tuli saman tien sellainen fiilis, että on aika vaihtaa maisemaa. Rupesin etsimään agentin kanssa seuraa ja päädyin Krakovaan.

"Harjoituksissa jonon perälle"

Dunaujvarosin noin 40 000 asukkaan tehdaskaupunkikaan ei ollut Turtiaisen mieleen, mutta Puolassa arki maittoi. Turtiainen toteaa, että Krakovan 780 000 asukkaan kaupungissa oli paljon nähtävää.

Joukkueessa Turtiainen oli tosin siltä osin yksin, että englantia ei juuri puhuttu. Tshekkivalmentaja Rudolf Rohacek kommunikoi joukkueen kanssa puolaksi tai tshekiksi.

– Olin muutamien pelaajien käännösten varassa ja harjoituksissa menin aina jonon perään katsomaan, mitä tapahtui. Jos valmentaja piirsi fläppitaululle, siitä ymmärsi aina jotain.

Ensimmäinen kausi Puolassa päättyi lopulta mallikkaasti hopeaan.

RD kouli kovalla

Seuraavaksi sesongiksi osoite vaihtui, kun Turtiainen siirtyi Risto Dufvan komentoonsa ottamaan Katowiceen, 290 000 asukkaan kaupungin seuraan. "RD" piti kovaa kuria ja nosti joukkueessa vaatimustasoa, mihin paikallisilla pelaajilla oli Turtiaisen mukaan sopeutumista.

Katowicessa pelasi kuitenkin Turtiaisen lisäksi kuusi muuta suomalaista, ja he pystyivät Turtiaisen kanssa kovaan työntekoon tottuneina auttamaan paikallisia kiekkoilijoita uuden edessä.

– Hyvin se meni, mutta sitten se muuttui aika lailla, kun Risto lähti (syyskaudella Vaasan Sportiin) ja paikallinen puolalainen apuvalmentaja (Piotr Sarnik) oli päävalmentajana. Palattiin puolalaisille tutumpaan arkeen.

Turtiainen piti värikkäänä persoonana näyttäytyvästä Dufvasta sekä valmentajana että ihmisenä.

– Osaa Risto kasvatti kovalla kädellä – niin minua itseäkin. Monia pelaajia ehkä auttoikin aluksi, että he pääsivät hetkellisesti paineesta pois, että pystyi pelaamaan rennosti. Kyllä minä kuitenkin näen, että parempi olisi ollut, että Risto olisi ollut siellä koko kauden.

Pelit sillä kaudella päätettiin ennen välierien alkamista, ja Turtiaisen edustamalle Katowicelle ojennettiin pronssimitalit.

– Ikinä ei tiedetä, miten muuten olisi käynyt lopun kaiken, mutta ihan hyvin pärjättiin.

Korona viimeinen naula uralle

Tuo, ikävän pahoinpitelytapauksenkin sisältänyt kausi jäi Turtiaisen uran viimeiseksi. Turtiainen treenasi viime kesänä juhannuksen seuduille saakka, ja Katowice oli osoittanut jälleen kiinnostusta, mutta suomalainen päätyi painamaan kannen kiinni.

– Mietin lopettamista jo viimeiseksi jääneen kauteni aikana. Tyttäreni syntyi silloin lokakuussa, ja minun olisi pitänyt lähteä yksin uudestaan reissuun.

Vakuutusyhtiössä asiakaskokemusvastaavana nykyisin työskentelevän Turtiaisen lopettamispäätökseen vaikutti myös, että hän oli valmistunut ammattikorkeakouluopinnoistaan kesällä, ja koronapandemia "löi naulan arkkuun".

– Ei tiennyt yhtään, mikä tilanne tulee olemaan ja miten olisi päässyt lentämään edestakaisin, niin en nähnyt siinä enää järkeä. Kun olen kuullut juttua kavereilta sieltä, ihan oikean päätöksen tein.

– Kaverit ovat sanoneet, että siellä on oikeasti tylsää olla, kun ollaan lukossa. Vähän väliä on joku karanteeni päällä, ja tilanne on siellä paljon pahempi. Itse voin täällä Hämeenlinnassa elää suht normaalia elämää.

Muisteltavaa kiikkustuoliin

Jääkiekkoa Turtiainen ei muuten paljon katso, mutta seuraa eri puolilla Suomea ja Eurooppaa olevien kavereidensa otteluiden tuloksia. Omaa uraansa nuorten maajoukkueissakin aikoinaan pelannut ja alle 18-vuotiaiden MM-pronssia vuonna 2009 voittanut hyökkääjä voi muistella myönteisellä vireellä.

– Hienoja tapahtumia on ollut paljon. Kaksikymppisten MM-kisat Buffalossa (2010–11) olivat tosi hieno kokemus. Spengler Cup (2017) HPK:n kanssa oli tapahtumana ihan huikea.

SM-liigassa Turtiainen kirjasi 202 runkosarjaottelussa tehopisteet 13+22=35 ja pelasi lisäksi kahdeksan pudotuspeliottelua, joista tilastoihin tuli yksi syöttöpinna.

– Oli tosi hienoa päästä HPK:ssa pelaamaan Liigaa, vaikka oli koko ajan kiikun kaakun, riittääkö taso. Pidän paria sataa peliä ihan hyvänä saavutuksena.

Kerttulan sanat ilahduttivat

Turtiaiselle tuli tutuksi myös Mestis. Hän pelasi sarjassa otteluita ensin lainalla kausina 2010–14, ja hopeaan päättyneen Jukurit-kevään 2014 jälkeen hän jatkoi mikkeliläisseurassa sopimuspelaajana 2014–16.

– Eka Mestiksen mestaruus Jukureissa (2014–15) oli tosi hieno muisto. Tokakin seuraavalla kaudella oli hieno, mutta se oli vähän erilainen ja tuntui, että vähän helpommalla päästiin.

Turtiainen, jonka vahvuuksiin lukeutuivat kiekottomat yksi vastaan yksi -tilanteet kiekonriistoineen, arvioi Mestis-vuodet pelillisesti uransa antoisimmiksi. Kun tein 2016 Jatkoaika.comille analyysin Oula Palveen pelaamisesta, juttuun haastattelemani Jukurien silloinen urheilujohtaja Tommi Kerttula nosti esiin Turtiaisen arvoa ja luonnehti tämän olleen kokonaisvaltaisesti Mestiksen ylivoimaisesti paras pelaaja.

– En ota kantaa siihen, olenko itse samaa mieltä, mutta kyllähän se tuntui hyvältä, että seuran edustaja noin sanoi. Oula oli silloin ihan käsittämättömän hyvä pelaaja, ja pääsin pelaamaan hänen kanssaan.

Pennanen uran paras valmentaja

Turtiainen pääsi lisäksi sekä Mikkelissä että Hämeenlinnassa Antti Pennasen valmennukseen ja kiittelee häntä uransa parhaaksi koutsiksi.

– Hän yritti aina auttaa minua. Silloinkin, kun hän ei välttämättä ollut minun valmentajani, hän oli aina valmis auttamaan. Hänelle pystyi aina soittamaan, että jeesaatko joidenkin treenijuttujen kanssa.

Turtiainen kiteyttää nykyisin alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta luotsaavan Pennasen olleen todella vaativa mutta reilu huippuvalmentaja, eikä yllättyisi, jos hän valmentaisi tulevaisuudessa A-maajoukkuetta.

– Hän haluaa koko ajan kehittyä; tulee uusia juttuja ja hän testaa kaikenlaista. Paljon tehdään töitä. Mitään ei tehdä vain sen takia, että pitää tehdä jotain, vaan aina mietitään syytä ja tarkoitusta.

Myöhäinen herääminen urheilijan elämään

Vaikkei Turtiainen urastaan mitään jossittele, hän miettii, että olisi voinut satsata enemmän ympärivuorokautiseen urheilijan elämään.

– Nuorena en tajunnut, millaista urheilijan elämä oikeasti on. Siihen vähän myöhään ehkä opin. Silloinkin se jäi ehkä vähän siltä puolelta vajaaksi.

Turtiainen kokee ymmärtäneensä vasta myöhään sekä oikeanlaisen ravinnon että treenimäärien merkityksen.

– Nuorena sitä luuli juuri kun oli Liigaan päässyt. Silloin työn vasta pitäisi alkaa. Heräsin myöhemmin Pennasen myötä siihen, mitä se oikeasti vaati ja kuinka paljon oikeasti tarvitsisi tehdä, että kehittyy ja pärjää, kun kilpailu on niin kovaa.

"Hyvä isä ja mies"

Nyt Turtiaisen tavoitteet ovat siirtyneet uudelle uralle ja perhe-elämään.

– Olen tykännyt tosi paljon vakuutusalan hommista, joissa olen ollut elokuun alusta alkaen. Viime viikolla laitoin hakupapereita Tampereen yliopistoon, jos pääsisin kauppatieteiden maisterivaihetta lukemaan ammattikorkeakouluopintojen päälle. Haluan opiskella ja päästä eteenpäin.

Turtiainen sanoo, että hänelle ei ole vielä muodostunut tarkkaa kuvaa mieluisimmasta tulevaisuuden työstä, mutta hän haluaa pärjätä yhtä kaikki "tässäkin maailmassa".

Perheen arvo on lapsen syntymisen myötä korostunut.

– Tavoitteena on olla hyvä isä ja mies perheelle.