Saksan vaalien taistelurintama porvarihallituksen ja punavihreän opposition välillä ei kampanjan viime metreillä enää rakoillut. Silti demarien ja oikeiston suuri koalitio näyttää vääjäämättömältä. Kulisseissa hiotaan jo aseita tuleviin hallitusneuvotteluihin.
– Peer, katso ympärillesi, näin moni ihminen haluaa nähdä Saksan seuraavan liittokanslerin, sosiaalidemokraattien (SPD) parlamenttiryhmän puheenjohtaja Frank-Walter Steinmeier mylvii Berliinin Alexanderplatzin vaalitilaisuudessa.
SPD:n kansleriehdokas Peer Steinbrück virnistää pingottuneen oloisesti. Demarien ykkösketjun ympärille koottu joukko vannoutuneita demarikannattajia taputtaa, mutta vain hyvin maltillisesti. Kaikki tietävät, että Steinmeier puhuu pehmeitä – virkansa puolesta tietysti.
Steinbrückillä ei ole mitään mahdollisuuksia nousta liittokansleriksi sunnuntain vaaleissa. Hän ei ehkä kärsi samanlaista rökäletappiota kuin Steinmeier itse vuonna 2009, mutta lohduttava äänisaalis ilman hallituksen vetovastuuta on sittenkin vain laiha lohtu.
Kun Steinbrück itse nousee pyöreälle puhujakorokkeelle Berliinin syysillassa, suosionosoitukset ovat selvästi rehevämmät. Lähestyvästä tappiosta huolimatta. Alun kompuroinnin jälkeen Steinbrück on löytänyt oikean rytmin ja nostanut demarien kannatusta selvästi.
Paikalle kerääntyneet puoluejyrät kiittävät juhlimalla ehdokastaan. Syöksykierre on pysäytetty.
– Jos te haluatte tähän maahan kattavan lakisääteisen minimipalkan, teidän pitää äänestää SPD:tä, Steinbrück korostaa muutamalle tuhannelle kuulijalle.
Demarit ovat, toisin kuin oletettiin, Steinbrückin johdolla onnistuneet palauttamaan vanhan maineensa heikompiosaisten puolestapuhujana. Siksi puolueen kannatuksen odotetaan kipuavan lähelle 30 prosenttia.
Se olisi voitto, mutta ei riittävä sellainen. Liittokansleri Angela Merkelin johtama oikeistounioni (CDU/CSU) on liian vahva ja toisaalta demarien potentiaalinen hallituskumppani vihreät luisuu kohti vaalitappiota.
