Viime viikolla järjestetty Porin SuomiAreena-tapahtuma on kohtaamisten, tarinoiden ja avausten viikko. Martta-järjestön toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä koki yhden viikon koskettavimmista kohtaamisista keskellä Porin torilla.
Heikkilä on itse todellinen moniosaaja: hän on työskennellyt toimittajana ja on ammatiltaan myös pappi. Heikkilä kertoo, että tämän viikon SuomiAreena-tapahtumaan mahtui yksi pappeuteen liittyvä kokemus.
– Yhtäkkiä torilla yksi vanhempi mies tuli kertomaan elämäntarinansa, tunnisti minut ehkä. Hän oli pikkuisen ehkä ottanut maistiaisia ja sanoi, että hänen elämänsä on ihan syrjäytynyt. Hän ei tapaa enää lapsiansa, mutta vakuutti olevansa kuitenkin hyvä mies, hänellä on hyvä työ eikä hän ole mikään spurgu.
Heikkilä kertoo miehen jatkaneen elämäntarinaansa. Ihmiset jäivät ympärille kuuntelemaan, ja lopulta mies itki.
– Kysyin, että voinko siunata hänet ja pystyin siinä keskellä toria siunaamaan hänet. Se on tämän pappeuden parhaimpia puolia, että se ei katso aikaa eikä paikkaa. Se kirkon oikeus meillä on, että me voidaan toisia palvella sitä kautta. Silloin on tosi kiitollinen myös tästä ammatista.
Heikkilän mukaan pappeus on joka päivä osa hänen identiteettiään.
Kokkailua turvapaikanhakijoiden kanssa
Saman padan ääressä. Siihen kiteytyy Martta-järjestön toimintaperiaate, jolla se on porskuttanut jo 117 vuotta.
Toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä odottaa jo innolla järjestön 120-vuotispäiviä. Kotityöt ja ruoka ovat olleet Marttojen ydinaluetta, mutta myös ihmisten tuominen yhteen ja kohtaamisten mahdollistaminen.
– Haluamme tuoda suomalaisen kantaväestön, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset yhteen. Olemme esimerkiksi sopineet viiden eri vastaanottokeskuksen kanssa, että turvapaikanhakijat valmistavat ruokaa oman kulttuurinsa perusteella ja me martat annamme heille vähän kurssitusta.
Ruoka on yksi ilo, mutta ennen kaikkea kyse on tutustumisesta toiseen kulttuuriin.
– Kursseillemme tulee ihmisiä eri vastaanottokeskuksista, mutta myös jo pidempään Suomessa olleet maahamuuttajat toivovat, että he pääsevät kohtaamaan kantasuomalaisia. He ei halua omia kursseja vaan haluaisivat oppia kieltä ja suomalaista kulttuuria yhdessä tekemällä, Heikkilä kertoo.
Apua siivouksesta talouden hallintaan
Martat tarjoavat maahanmuutajien ohella kursseja ja apua ihan kaikille tarvitseville. Vanhat reseptit ja perinneruuat ovat monen toiveissa. Myös siivoukseen ja esimerkiksi ihan tahranpoistoon toivotaan usein apua.
– Meiltä kysytään myös paljon taloudenhallinnan osaamista. Teemme paljon yhteistyötä oppilaitosten ja koulujen kanssa siinä, miten voi hallita omat tulot ja menot. Lisäksi kysytään kestävän kehityksen mukaisia energianeuvoja, että miten voi säästää liikenteessä, asumisessa ja ruokailussa, Heikkilä sanoo.
Suomalaisten uusavuttomuudesta puhutaan paljon. Ei osata valmistaa halvoista raaka-aineista ravitsevaa ja hyvää ruoka, vaan ostetaan eineksiä, eikä osata tehdä ruokaa eilisen tähteistä.
Se voi Heikkilän mukaan näkyä myös niin, ettei tiedetä, miten pitäisi tehdä erilaisia sopimuksia tai minkälaisia takuita tai vakuutuksia pitäisi olla.
Heikkilän mukaan Martat eivät halua käyttää uusavuttomuus-termiä.
– Me ajattelemme, että se on taitojen puutetta ihmisillä. Jokaisesta kyllä löytyy taitoa ottaa arki haltuun, jos viitsii ja haluaa ja on aktiivinen.
"Et ole menetetty tapaus"
Myös seksuaalineuvonta ja parisuhdekysymykset erilaisissa perhemuodoissa on tänä päivänä hyvinkin kysyttyjä.
– Niissä me ohjataan ihmisiä sellaisten järjestöjen puoleen, jotka perheneuvontaa tekevät. Yhtäkkiä on tullut sähköisen neuvonnan buumi, että esimerkiksi YouTubesta löytyy asiaan kuin asiaan vastaus. Se on toki hyvä, mutta kaikille se ei toimi, vaan halutaan ihan rinnalla olevaa neuvojaa, joka nostaa hihat ylös.
Heikkilän mukaan moni tarvitsisi arkijärjellä toimivan aikuisen tukea.
– Sellaista, joka sanoisi, että tästä kannattaisi lähteä liikkelle, toivoa on ja sä et ole menetetty tapaus. Tai että kaikkea ei kannata ostaa valmiina, niin paljon edullisemmin saa, kun vähän näkee vaivaa.