Maanantaina alkava hallituksen budjettiriihi testaa hallituksen toiminta- ja yhteistyökykyä. Hallituksen kykyä jakaa rahaa ei kukaan epäile, mutta epäselvää on millaisista taloutta ja työllisyyttä parantavista toimista hallituspuolueet pystyvät sopimaan.
Valtio syytää ensi vuonna valtavia määriä lainattua rahaa eri puolille ja toiveita sataa koko ajan enemmän. Kunnille on luvattu lisää tukea, Veikkauksen alentuneet tuotot pitäisi korvata edunsaajille, ilmastotoiveita on miljardilista, vientiteollisuus toivoo sähköveron alennuksen lisäksi muutakin tukea ja monessa paikassa koronakin vaatii vielä veronsa. Isoja menonlisäyksiä on tulossa myös hoitajamitoituksesta ja oppivelvollisuusiän nostosta – joskin ne kohdistuvat enemmän aikaan ensi vuoden jälkeen.
Julkinen talous menee koko ajan huonompaan suuntaan. Pääministeri Sanna Marin (sd.) puhuu mielellään vain suhdanteesta ja elvyttämisestä, eikä tunnu velkaa pelkäävän. Keskustan uusi puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) ja valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) sen sijaan joutuvat hallituksen oikeassa laidassa kantamaan enemmän huolta myös talouden vakauttamisesta.
Valtiovarainministeri panee toivonsa budjettiraamiin eli sovittuun menokehykseen, johon valtion on ensi vuonna määrä palata jättimäisten korona-lisäbudjettien ja lainojen jälkeen. Hallituksen koko talouspolitiikka perustuu työllisyyden parantamiseen, mutta juuri nyt työllisyys näyttää vain heikkenevän. Hallituksen tavoite on, että budjettiriihessä voitaisiin löytää keinot 30 000 uuden "päätösperäisen" työllisen aikaansaamiseksi. Se ei riitä mihinkään, mutta tuohonkin tavoitteeseen pääsy tuntuu olevan kovan takana.
Pääseekö hallitus sopuun työllistämistoimista?
Valtiovarainministeriö on esittänyt joukon työllistämistoimia, joista suuren osan varsinkin SDP ja vasemmistoliitto ovat tyrmänneet. Muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus ja paikallisen sopimisen helpottaminen on ay-liikkeen puolelta torjuttu, joten ne eivät vasemmistopuolueille käy. Keskusta ja RKP sen sijaan ovat valmiimpia myös näihin niin kutsuttuihin koviin työllisyystoimiin.