Kommentti: Itse pitäisi työpaikat tehdä, mutta vaikeaa on – hallituksen totuuden hetki on elokuussa 2020

Hallitus pusersi ensimmäisen budjettiesityksensä kasaan päivässä. Suurimmat riidat oli putsattu pöydältä viimeistään Kesärannan viisikon neuvotteluissa maanantai-iltana.

Hallituksen ensimmäinen budjettiehdotus sisältää paljon hyvääkin. Siitä hallitusta voi kiittää. Ihan vilpittömästi. Esityksellä paikkaillaan edellisen hallituksen kovia leikkauksia. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut saavat jo ensi vuonna 60 miljoonan euron lisäpotin perusrahoitukseensa, kun alun perin valtiovarainministerin kukkarosta rahaa oli tarjolla vain 15 miljoonaa.

Pienituloisten asemaa helpotetaan. Kuntien horjuvaa taloutta paikataan kertaluontoisesti 237 miljoonalla eurolla. Luonnonsuojeluun ja väylien korjaukseen tulee lisää rahaa.

Kaikenlaista, jota hallituspuolueet voivat esitellä voittoinaan.

Sitten ne huonot uutiset

Esitys on alijäämäinen 2,1 miljardia. Pysyviä menoja tulee ensi vuonna lisää 1,1 miljardia. Tulevaisuusinvestointeihin käytetään 1,37 miljardia, joista 750 miljoonaa ajoittuu ensi vuodelle. Kertaluontoisia menoja varten valtion omaisuutta laitetaan jossain vaiheessa lihoiksi.

Menoja ja lupauksia on siis paljon. Koko hallituksen talouslinja nojaa, makaa tai kaatuu kuitenkin 75 prosentin työllisyysasteen varassa. Hallituksen pitäisi omilla toimillaan lisätä työllisiä vähintään, siis vähintään 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Näistä 30 000 pitäisi olla hoidossa elokuun 2020 budjettiriiheen mennessä.

Ja se on hallituksen totuuden hetki.

Talouskasvusta tai maailmalta apuja ei tule. Työmarkkinakierroksen loppulaskua ei kukaan vielä tiedä.

Ennustaminen miten maailma makaa on äärimmäisen vaikeaa.

Itse on tehtävä.

Hallitus esitteli runollisesti työministeri Timo Harakan johdolla 25 toimenpiteen listan. Ne olivat odotettuja. TE-keskusten toiminnan tehostamista, palkkatuen lisäämistä, kuntien omaa työllistämistä, ulkomaisen työvoiman rekrytoinnin helpottamista, ja yrittäjyysstrategiaa. Ikääntyneet pitäisi saada töihin. Kelpo toimia kaikki, mutta niiden työllisyysvaikutukset ovat vielä täysin hämärän peitossa.

Toivotaan parasta, pahinta pelätään

Hallitukselle ehdotuksia rustaavilta työllisyysryhmiltä loppui aika kesken, eikä niiltä kukaan odottanutkaan kattavaa listaa. Osa ryhmien jäsenistä ihmetteli, oliko järeitä keinoja tarkoitus saadakaan.

Miksi hallitus hukkasi mahdollisuuden saada työmarkkinajärjestöistä enemmän irti?

Hallituksen aikataulu on myös ongelmallinen. Ehdotuksia uusista työllisyyskeinoista odotetaan vasta ensivuoden puolella kehysriiheen. Sen jälkeen ne pitää siirtää lakimuutoksiksi ja se vie aikansa. Niinpä tuloksia alkaa tulla hitaasti, vaikka nyt pitäisi kiirehtiä, ei odotella. Suomeksi sanottuna elokuussa 2020 ei välttämättä ole sitä joukkoa uusia työllisiä, mitä hallitus tarvitsee.

Ja jos ei ole, silloin hallitusohjelma revitään auki ja menolisäyksiä ruvetaan raksimaan pois. Näin on sanottu, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Hallitus myös tietää, että jo 30 000 uutta työllistä on synkkenevän talouden aikana todella kovan takana.

Hallituksessa ja työmarkkinajärjestöjen kesken on riitaa mm. ansiosidonnaisen porrastamisesta, paikallisen sopimisen lisäämisestä tai kotihoidon tuen leikkaamisesta.

Lakonisin kommentti tänään olikin, että hallituksen olisi kannattanut istua se toinenkin budjettiriihelle varattu päivä, jotta edes jotain vaikuttavia toimia olisi saatu työllisyyspakettiin mukaan.

Yksi kysymys kuuluu, pelkäsikö hallitus järeämpiä työllisyysotteita, jotta ne eivät olisi vaikuttaneet negatiivisesti käynnistyneeseen työmarkkinakierrokseen. Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen ja aktiivimallin jäljet kun tiedetään. Eri asioita, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.