Maria Huntingtonin yllätysilmoitus pysäytti – ammattilainen varoittaa riskeistä: "Tulen vain hirveän surulliseksi"

Maria Huntington kertoo shokkipäätöksensä taustat – ilmoituksesta alkoi viestitulva: "Pelotti tosi paljon" 1:17
Maria Huntington kertoo shokkipäätöksensä taustat – ilmoituksesta alkoi viestitulva: "Pelotti tosi paljon."

Urheilijoihin kohdistuu paineita monelta taholta. Tulostavoitteiden lisäksi esimerkiksi sosiaalinen media voi lisätä henkistä kuormitusta.

Urheilijoiden henkiset uupumiset ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Esimerkiksi seitsenottelija Maria Huntington sekä golfammattilainen Mikko Korhonen ovat avautuneet asiasta julkisesti ja laittaneet urheilu-uransa tauolle.

– Uuvuin huippu-urheiluun. Sisäinen palo ei riittänyt enää kantamaan, ja huomasin, että en saanut enää huippu-urheilusta sitä, mitä edellisinä vuosina olin saanut, 26-vuotias Huntington kirjoitti heinäkuussa Instagramissa.

– Tuli seinä vastaan. Totaalinen uupuminen, 43-vuotias Korhonen kertoi elokuussa tiedotteessaan.

Huippu-urheilijoiden julkitulot henkisestä uupumuksesta eivät tule alan asiantuntijoille yllätyksenä. Muun muassa kovat odotukset, julkinen ammatti ja raskas kuormitus uuvuttavat urheilijoita.

– Tämä ei millään tasolla yllätä minua. Lisäksi nyt puhutaan vain pienestä osasta urheilijoita. Jaksaminen ja hyvinvointi ovat haasteena kaikilla aloilla. Tulen vain hirveän surulliseksi, kun urheilija joutuu tekemään ratkaisuja oman uransa suhteen, sanoo kokenut urheilupsykologi Mia Stellberg, joka on tehnyt töitä muun muassa e-urheilun ammattilaismaailmassa.

– Haluan kuitenkin fokusoitua siihen, mitä me opimme tästä, millä tavalla näitä tilanteita käsitellään ja miten toimimme jatkossa paremmin, Stellberg sanoo.

Kuormitusta monelta suunnalta

Urheilun kiihkeä, kiireinen ja tulostavoitteinen maailma lisää urheilijoiden uupumisen riskiä.

– Kyse ei ole vain kilpailujen määrästä, vaan lisäksi tulee sosiaalista mediaa ja muuta, jotka kuormittavat urheilijaa. Urheilijalle tulee monelta puolelta kuormaa, Stellberg toteaa.

Stellbergin mukaan nämä asiat tekevät urheilijan elämästä haastavampaa vuosi vuodelta.

– Jos ajattelee urheilijoita 1980-luvulla, niin he toimivat ihan toisenlaisessa ympäristössä kuin nykyään. Näen tässä nykyisten urheilijoiden kohdalla riskin.

Hänen mielestään esimerkiksi lajiliittojen toiminnassa urheilijan pitäisi olla keskiössä.

– Kun me mietimme kilpailukalenteria tai suunnitellaan toimintaa, niin mietitäänkö sitä, että urheilijalla on oikeasti aikaa henkisesti palautua. Me ymmärrämme hyvin fyysisen palautumisen merkityksen, mutta ymmärrämmekö me henkisen palautumisen merkitystä?

Stellberg nostaa esiin myös urheilijoiden tulotason eli sen, millä tavalla Suomessa arvostetaan urheilijoita ja urheilijuutta.

– Onko meillä edes varaa palkata asiantuntijoita ja ammattilaisia? Jos toiminta on kädestä suuhun, niin siinä vaiheessa on luonnollista, että ei palkata välttämättä urheilupsykologia, Stellberg sanoo.

Psyykkiset huolet yhtä tärkeitä kuin fyysiset

Stellbergin lisäksi myös Olympiakomitean psyykkisen valmennuksen vastuuasiantuntija Robert Päkk pitää hyvänä asiana, että nykyään urheilijat avautuvat rohkeasti henkisistä haasteistaan.

– Psyykkiset huolet ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset huolet, Päkk muistuttaa.

– Harmittaa toki, että tämmöisiä tapauksia tulee, mutta en näe niitä epäluonnollisina ilmiöinä. Aiemminkin on ollut tilanteita, joissa urheilijat pitävät taukoja tai välivuosia, jos elämässä on muutoksia tai vaikeuksia. On hyvä merkki, että uskalletaan lyödä tilanne poikki, jos jokin asia ei toimi, ja että urheilijat osaavat tarvittaessa pitää taukoa, Päkk toteaa.

Päkkin mukaan urheilijat elävät maailmassa, joka vaatii monella eri elämänalueella paljon panostusta.

– Panostusta vaaditaan urheilijalta esimerkiksi yhteistyökumppaneiden suuntaan ja näkyvyyden osalta. Voi olla painostavaa, jos urheilijan koko toiminta on julkista. Lisäksi urheilijaa kohtaan voi olla monenlaisia odotuksia. Mutta itse urheileminen on ihan yhtä vaativaa, niin kuin se on aina ollut. Tietenkin kilpailu kovenee maailmalla ja se vaikuttaa myös urheilijaan, hän sanoo.

Psyykkinen valmentaja Hanna Ronkainen sanoo, että urheilijat ovat paljon muutakin kuin vain pelkkiä urheilijoita.

– Urheilijat ovat ihmisiä, ihan niin kuin me kaikki muutkin. Heille voi urheilu-uran päälle tulla paljon muitakin kuormittavia palasia, jotka voivat lisätä uupumusta. On vain liikaa kaikkea, Ronkainen toteaa.

Ronkainen työskentelee psyykkisen valmennuksen asiantuntijana yksilö- ja joukkueurheilussa. Hänkin mainitsee, että urheilijat ovat jatkuvien odotusten kohteena eri tahoilta ja myös jatkuva esillä oleminen sosiaalisessa mediassa voi lisätä paineita.

– Minusta on hyvä, että näistä asioista puhutaan. Psyykkisen valmentajan näkökulmasta koen, että näihin asioihin kannattaisi hakea apua ennaltaehkäisevästi, Ronkainen sanoo.

Käytetäänkö verkostoa hyödyksi?

Päkkin mukaan urheilijoille on Suomessa apua tarjolla runsaasti, kuten urheiluakatemioiden, lajiliittojen ja myös yksityisten tekijöiden kautta.

– Uskon, että meidän kattava psyykkisen valmennuksen verkostomme tekee hyvää duunia. Toivon, että urheilijat ovat yhteydessä ja käyttävät tarjolla olevat kortit, hän sanoo.

Stellberg muistuttaa, että ainoastaan käytetty palvelu voi auttaa urheilijaa.

– Verkostomme on kattava, asiantunteva ja koulutettu. Puhun siis koulutetuista ammattilaista, kuten urheilupsykologeista, joilla on tutkinto. Eri asia on se, että käytetäänkö niitä. Onko urheilijalla mahdollisuus edes käyttää niitä, hän pohtii.

Stellbergin mukaan urheilupsykologin kanssa on työskenneltävä tiiviisti ja säännöllisesti, jotta hän voi tehdä hyvää työtä.

– Onko budjetti mahdollinen siihen, että urheilun lajiliitolla on intressiä palkata omaa urheilupsykologia? Saatavuus ja se, miten niitä palveluita käytetään, ovat kaksi eri asiaa, Stellberg sanoo.

Uupumus ja jaksaminen ovat usein teemana urheilupsykologiassa yhä varhaisemmassa vaiheessa urheilijan uraa.

– Oman kokemukseni mukaan erityisesti lasten ja nuorten urheilussa kasvavissa määrin haetaan asiantuntija-apua jo ennaltaehkäisevästi mielen hyvinvointia lisäävään toimintaan osana lajivalmennusta. Tämä on merkityksellistä, sanoo Ronkainen.

Lue myös:

    Uusimmat