Ariadna Koshelevaa väsyttää. Edellisenä päivänä tehty matka Petroskoista Suonenjoelle kesti kymmenen tuntia, ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Työt mansikanpoiminnassa alkoivat heti aamulla. Yleensä Kosheleva työskentelee pakkaajana, mutta tänään hän on kerännyt marjoja kasvutunnelissa.
Kosheleva, 42, on työskennellyt suonenjokelaisella mansikkatilalla joka kesä seitsemäntoista vuoden ajan. Nykyisin hänen olisi vaikea kuvitella, ettei tulisi kesäksi Suonenjoelle. Työyhteisöstä on tullut melkein kuin toinen perhe.
Kotimaassaan Venäjällä suomen kielen opettajana työskentelevä Kosheleva kertoo, että Suomeen tulo kesäisin on hyvää kieliharjoittelua. Fyysinen työ tuo myös lepoa ja vaihtelua.
– Kotona Petroskoissa minulla on aina päässä paljon ajatuksia.
Myös palkka houkuttelee. Opettajana Petroskoissa Kosheleva tienaa noin 500 euroa kuukaudessa. Suomessa maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa vähimmäispalkka on 8,57 euroa tunnissa, joten tavanomaisilla työtunneilla kesän kuukausipalkka nousee vähintään yli kaksinkertaiseksi kotimaan ansioihin verrattuna.
Kotimainen työvoima ei riitä
Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäen mukaan ulkomainen kausityövoima on elinehto suomalaisille marjanviljelijöille.
– Tiloilla voi olla kolmestakymmenestä kolmeensataan työntekijää. Harvaan asutulla maaseudulla ei yksinkertaisesti ole (kotimaista) työvoimaa, Ilomäki sanoo.
Maatalouden kausitöihin tarvitaan Ilomäen mukaan 10 000–15 000 kausityöntekijää vuosittain. Suurin osa heistä työskentelee marjatiloilla. Pääosa tilojen marjanpoimijoista tulee Ukrainasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä.