Madeiralla kuolleen suomalaismiehen vaimolta koskettava kirjoitus – "Lapsi kaivoi kaapista eniten isälle tuoksuvan paidan"

Kirjoituksessa perheenäiti kertoo kohtaamastaan tragediasta ja pyytää apua, koska perhe ei tule selviämään vaikeasta tilanteesta ilman ulkopuolista tukea.

MTV Uutisten tavoittama Brother Christmas vahvistaa, että kirjoituksen taustalla on toissa viikolla Madeiralla kadonneen ja myöhemmin kuolleena löydetyn miehen vaimo.

"Kauan odotettu poikien reissu"

Nainen aloittaa kirjoituksen kertomalla, miten yksi puhelu muutti koko elämän. Hänen mukaansa reissua oli odotettu kauan. 

– Sen piti olla kauan odotettu poikien reissu ja isä–poika-laatuaikaa. Odotin innolla saavani kotiin levänneet ja onnelliset matkalaiset, joista olisi minulle apua, kun perheemme kuopus helmikuussa syntyisi, nainen kirjoittaa.

– Olimme eläneet rankkoja vuosia ja muun muassa konkurssi oli jättänyt jälkensä perheeseemme. Yhdessä olimme kuitenkin selvinneet kaikista kohtaamistamme vastoinkäymisistä ja odotimme innolla tulevaisuutta ja uuden perheenjäsenemme syntymää.

Lue myös:

Madeiralla kadonnut mies löytyi kuolleena – omaiset toivovat rauhaa surun keskellä

"Vain toinen reissulainen palasi kotiin"

Kauan odotettu lomamatka ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan.

– Yksi puhelu muutti kuitenkin kaikki suunnitelmat ja unelmat, se veti kirjaimellisesti maton jalkojen alta. Vain toinen reissulainen palasi kotiin luoksemme. Pahin painajainen oli käynyt toteen ja puolisoni oli tapaturmaisesti menehtynyt.

Hädän keskellä raskaana oleva vaimo ei pystynyt matkustamaan poikansa luokse Madeiralle, nainen kertoo. Apuun riensivät hänen veljensä.

– Onneksi veljeni pystyivät matkustamaan paikan päälle hoitamaan ikävät velvollisuudet, koska itse en raskauteni vuoksi enää olisi päässyt matkaan. Mieheni saan kotiin perässä uurnassa ja hänen rinkkansa odottaa purkamista edelleen autotallissa, koska en ole vielä ehkä täysin pystynyt kohtaamaan totuutta.

Avun pyytäminen pelottaa

Nainen kirjoittaa avunpyytämisen olevan vaikeaa aiempien, negatiivisten kokemusten vuoksi. Hän on muun muassa kieltänyt lapsiaan lukemasta tapaturmaan liittyviä kirjoituksia.

– Tämä yhteydenotto ja avunpyyntö suoraan sanottuna pelottaa. Olemme kaiken surumme keskellä joutuneet kohtaamaan jos jonkinlaista ihmisten spekulointia, vaimo kirjoittaa Brother Christmasin sivulla julkaistussa päivityksessä.

– Toisen tragedia kiinnostaa ihmisiä usein myös negatiivisessa mielessä ja silloin helposti unohtuu, että jokaisen surullisen kohtalon takana on joukko omaisia jotka käyvät lävitse painajaista.

– Sitä oloa ei helpota kuulla ja lukea inhottavia kirjoituksia ja olenkin joutunut kieltämään perheemme vanhempia lapsia lukemasta yhtään mitään, mistään, koska pahoittaisivat mielensä vain entistä enemmän.

"Nuoremmat kyselevät ja pohtivat millaisia ovat enkelit"

Suru-uutisen jälkeen viimeisin viikko on mennyt kuin sumussa, nainen kertoo kirjoituksessa.

– Ei aina oikein muista edes mitä on juuri puhunut tai sopinut. Mikä päivä on menossa tai onko muistanut syödä.

Jokainen lapsemme kipuilee eri tavalla ja heitä pitää yrittää jokaista tukea, nainen kirjoittaa. 

– Vanhin lapsemme on itkenyt ja huutanut. Välillä hän kaivaa kaapista sen eniten isälle tuoksuvan paidan ja pukee sen päälle tunteakseen isän luonaan.

– Nuoremmat kyselevät ja pohtivat millaisia ovat enkelit ja miltä taivaassa näyttää. Iltaisin iskee ikävä ja uni tulee vasta kainalossani pitkän odotuksen päätteeksi. Nuorimmaisemme on vielä onneksi niin pieni, ettei hän vielä maailman kurjasta puolesta ymmärrä mitään ja hänen hymystään me kaikki muut saamme lohtua ja voimaa.

Lapset jäivät ilman isää

Miehensä menettäneen perheen äiti kirjoittaa tuntevansa katkeruutta siitä, että lapset joutuvat kasvamaan ilman isäänsä.

– Minä käyn lävitse tunteiden vuoristorataa. Välillä olen turta kuin robotti, joka suorittaa asioita ja välillä itken silmäni punaiseksi suihkussa muiden katseilta piilossa. Aamuyöstä silittelin nukkuvan tyttäreni kasvoja ja etsin niistä isänsä piirteitä.

– Hetkittäin tunnen olevani kamalan katkera siitä, että lapsemme jäivät ilman isää. Varsinkin kun heidän isänsä itse kertoi minulle aina kärsineensä siitä, että itse ei koskaan oppinut tuntemaan omaansa. Olen surunmurtama ajatellessani, että kuopuksemme ei tule koskaan isäänsä tuntemaan.

Muistot tuovat kuitenkin välillä hymyn kasvoille. 

– Häntä parempaa isää en olisi voinut lapsilleni toivoa. Niin hyvin hän otti vanhimman lapseni aikoinaan kuin omaksi lapsekseen ja rakasti tätä ehdoitta kuin omaansa. 

Tulevaisuus pelottaa

Surun keskellä nainen kertoo tulevaisuuden pelottavan.

– Tulevaisuus pelottaa ja se että miten sitä kaikesta tästä selviää. Sitä on viime päivinä joutunut miettimään täysin absurdeja asioita perunkirjoituksista muistojuhliin saakka. Ja samalla pitäisi osata tukea lapsia ja muistaa huolehtia omastakin hyvinvoinnista vatsassa kasvavan vauvan takia.

– En pahimmissa painajaisissanikaan olisi voinut kuvitella joutuvani järjestelemään samaan aikaan hautajaisia ja saattamaan maailmaan uuden pienen ihmisen.

"Ei elämän näin pitänyt mennä"

Vaimon mukaan lapset auttavat jaksamaan eteenpäin kaikesta tuskasta huolimatta.

– Ei elämän näin pitänyt mennä. Ei minusta pitänyt tulla leski näin nuorena. Ei minun lasteni pitänyt joutua vielä hautaamaan isäänsä. Ei minun pitänyt joutua lähteä synnyttämään nuorinta lastamme yksin. Surun keskellä olen kuitenkin ymmärtänyt, että on rohkeutta uskaltaa pyytää apua. On rohkeutta myöntää, ettei selviä kaikesta yksin. Lastemme takia minun täytyy jaksaa olla rohkea taisteleva leijonaemo ja samalla myöntää heikkouteni ja se, etten selviä tästä kaikesta yksin.

Facebook-kirjoitus löytyy artikkelin alta ja siitä löytyvät ohjeet, miten perheen tueksi voi tehdä lahjoituksen.