Kun oma lapsi kuolee, ei sanoja lohdutukseen ole, mutta hyvä ystävä kulkee rinnalla hiljaakin. Kun syöpää sairastava mummi ehtiikin saada ensimmäisen lapsenlapsen syliinsä, hyvä ystävä on mukana huutamassa hurraata.
"Joskus elämässä on niin ihmeellisiä hetkiä, ettei sitä osaa oikein selittää."
Näillä sanoilla Jaana kuvailee ystävystymistään Maaritin kanssa.
Tämä on sairaanhoitaja Maarit Lepistön ja lastentarhanopettaja Jaana Hautalan tarina - tarina ystävyydestä, joka kantaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Kaiken takana on Jaanan mies Urpo, joka työskenteli Maaritin kanssa samalla terveysasemalla. Hän näki, että näissä naisissa on jotain, minkä vuoksi heidän välilleen voisi syntyä kaunis ystävyys.
- Joidenkin ihmisten kohdalla vaan synkkaa. Urpo oli kertonut kotona, että nyt työpaikalla on sellainen ihminen, jonka haluaisi esitellä vaimolleen. Jaana esiteltiin minulle ja se oli siinä välittömästi, Maarit muistelee.
Jaana kertoo saman tarinan omalta kannaltaan.
- Maarit tuli siihen tervehtimään ja sillä samalla hetkellä minulle iski sellainen tunne, että tuon ihmisen olen tuntenut koko elämäni ajan, Jaana kertoo.
- Ei sitä osaa selittää. Olemme molemmat iloisia ja vilkkaita, luonteeltamme samanlaisia. Maarit on hymyilevä ja persoonana sellainen, että oli niin helppoa ottaa kontaktia.
Jaanan mies yritti elvyttää Maaritin lasta
Melkein kymmenen vuoden ikäero ei ole vaikuttanut ystävyyteen millään tavalla. Naisia yhdistävät monet asiat, osa niistä sellaisia, joiden rankkuutta ei ulkopuolinen voi ymmärtää.
- Ystävyytemme alkuaikaan sydänvikainen poikamme oli vielä elossa. Eräänä päivänä hän sai kuitenkin kohtauksen koulun hiihtolenkillä ja elvyttävänä lääkärinä oli Jaanan mies, ystävämme Urpo. Hän teki parhaansa, mutta asialle ei voinut tehdä mitään.
- Jaanalle ja Urpolle syntyi myös sairas poika, hän voi nykyään hyvin. Saimme heiltä kovasti tukea poikamme kuoleman jälkeen. He olivat esimerkiksi äänittäneet valitsemiaan lauluja meidän lohdutukseksemme. Niitä kuuntelemme edelleen, Maarit kertoo.
Juuso-pojan kuolema hitsasi naisia perheineen yhteen.
- Vietimme yhteisiä hiihtolomia, kun lapset olivat pieniä ja meille oli jo varattuna hotelli. Kun Juuso kuoli, olimme varmoja, että tällä kertaa emme lähde sinne. Mutta Maarit ja Hannu sanoivat, että lähdetään vaan, Jaana kertoo.
- Suru oli matkalla niin akuutti, ettei sitä sanallisesti voinut vielä käydä läpi, mutta se aika osoitti, että tämä suru on yhteinen. Maaritin mies Hannu oli hotellissa meidän sairaan poikamme kanssa ihan koko ajan, se oli niin käsinkosketeltavan herkkää, että se jäi mieleen.
Jaana kertoo, että myös perheiden lapset ovat käyneet yhdessä Juuso-pojan kuoleman tuomia ajatuksia läpi.
"Suunnittelimme lastemme hautajaiset"
Seuraavaksi oli Maaritin vuoro tukea Jaanaa surussa ja vaikeassa tilanteessa.
- Jaanalla on diagnosoitu aivosyöpä ja hänet on leikattu useamman kerran. Silloin on ollut minun vuoroni tukea Jaanaa.
Jaanasta ja Urposta tuli isovanhempia kolmisen kuukautta sitten. Pientä vauvaa odotettiin molemmissa perheissä hartaasti.
- Olin jo sanonut, että minun elämäni ei odota, että en varmaan ehdi sitä vauvaa koskaan edes näkemään. Kun se pieni sitten syntyi, mikä riemu siitä nousikaan meille kaikille. Maarit ja Hannu perheineen hurrasivat meille ja meidän kokemukselle, Jaana kertoo.
- Aina kun on jotain, me tsemppaamme toisiamme.
Ystävän kanssa voi todella jakaa kaiken, mitä eteen tulee - myös sellaiset asiat, joita joku muu pitäisi liian rankkoina tai erikoisina.
- Kerran istuimme yhdellä leirintäalueella, kun lapsemme oli vielä elossa, ja suunnittelimme lastemme hautajaiset. Valitettavasti itse jouduin sitten tekemään ne suunnitelmien mukaan. Tämä on meidän elämää, Maarit sanoo.
"Tämän vielä haluan sanoa sinulle..."
MTV Uutiset pyysi kumpaakin naista kertomaan ystävästään omin sanoin.
Tämä on MTV Uutisten ystävänpäivälahja näille upeille, sitkeille ja sydämellisille naisille!
Ystävälleni Jaanalle, rakkaudella Maarit Jaana, lähetän sinulle rakkaita terveisiä. Kiitos siitä, että olet elämässäni. Nautinnollisia hetkiä kolmikuisen uuden lapsen kanssa, ja onnea teidän kuopuksen valmistumisen johdosta! Ystävyys ei voi olla yksipuolista, vaan se on aina vuorovaikutuksellista. Mutta vaikka olisi taukoa yhteydenpidossa, se ei siitä muutu mihinkään. Parasta sinussa on tiukka läsnäolosi ja naurusi, joka on kuin vuoripuron solinaa. Olemme puhuneet valtavasti eri asioista. Kaikki asiat voidaan puhua. Salaisuuksia ei ole, ei tule ollenkaan mieleen. Ilot ja surut on yhdessä koettu toinen toistamme tukien ja ne ovat vahvistaneet ystävyyttä. Kun taustalla on näin rankkoja juttuja, osaamme myös nauttia sitä suuremmin niistä hyvistä asioista. |
Ystävälleni Maaritille, rakkaudella Jaana Maarit, ihanaa, että meidän elämänpolkumme kohtasivat ja törmäsimme toisiimme. Sinun kauttasi olen saanut tutustua myös ihanaan perheeseesi, ja ystävyys on siirtynyt meidän lastemmekin suhteisiin. Se on tässä niin tavattoman ihanaa, niin tavattoman hienoa. Emme tapaa kovin usein, mutta kuljette koko ajan ajatuksissamme. Hannun merkitystä haluan myös korostaa: Hän ei pidä itsestään isoa numeroa, mutta hänen roolinsa on valtavan suuri. Tiedän tasan tarkkaan, että sieltä sitä apua saan, jos joskus sellaista tarvitsen. Ystävyys on todella meidän kaikkien yhteinen, ihana asia. Parasta sinussa on se, että olen löytänyt sielunsiskoni. Luulin, että se on vaan sanonta, mutta kyllä se vaan totta on. Monesti kerron jonkun haaveeni ja kommentoit: ”Olen miettinyt ihan samaa!” Sitten aletaan tehdä haaveista totta. Meidän on niin helppo olla keskenämme, ei ole suorituspaineita eikä tarvitse miettiä, mitä tuo nyt ajattelee. On upeaa, että sielunsiskon voi kohdata myös aikuisena. |
