Kun oma lapsi kuolee, ei sanoja lohdutukseen ole, mutta hyvä ystävä kulkee rinnalla hiljaakin. Kun syöpää sairastava mummi ehtiikin saada ensimmäisen lapsenlapsen syliinsä, hyvä ystävä on mukana huutamassa hurraata.
"Joskus elämässä on niin ihmeellisiä hetkiä, ettei sitä osaa oikein selittää."
Näillä sanoilla Jaana kuvailee ystävystymistään Maaritin kanssa.
Tämä on sairaanhoitaja Maarit Lepistön ja lastentarhanopettaja Jaana Hautalan tarina - tarina ystävyydestä, joka kantaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Kaiken takana on Jaanan mies Urpo, joka työskenteli Maaritin kanssa samalla terveysasemalla. Hän näki, että näissä naisissa on jotain, minkä vuoksi heidän välilleen voisi syntyä kaunis ystävyys.
- Joidenkin ihmisten kohdalla vaan synkkaa. Urpo oli kertonut kotona, että nyt työpaikalla on sellainen ihminen, jonka haluaisi esitellä vaimolleen. Jaana esiteltiin minulle ja se oli siinä välittömästi, Maarit muistelee.
Jaana kertoo saman tarinan omalta kannaltaan.
- Maarit tuli siihen tervehtimään ja sillä samalla hetkellä minulle iski sellainen tunne, että tuon ihmisen olen tuntenut koko elämäni ajan, Jaana kertoo.
