Kain ja Pauliinan viisilapsinen uusperhe muodostui 13 vuotta sitten. Odotettu ja rakastettu tytär syntyi pari vuotta sen jälkeen. Vuonna 2017 Alina menehtyi äitinsä syliin. Tänäkin jouluna Kain ja Pauliinan syli on tyhjä – ja joulu muistuttaa siitä päivästä, jolloin Alina lähti perheensä luota.
MTV Uutiset tapasi Kai ja Pauliina Flangin, jotka kertovat, millainen heidän tyttärensä oli. Lähes yhdeksänvuotisen elämänsä aikana pieni Alina oli usein sairaana, ja tämä oli vain noin taaperon kokoinen kahdeksanvuotiaanakin.
– Se, mikä jäi itselleni mieleen, oli Alinan valloittava hymy. Olen aina miettinyt, että jos emme olisi nähneet, että Alinalla on hyvä olla siinä kehossa, olisi ollut paljon raskaampaa, Kai kuvaa.
Yhdeksän vuoden vauva-aika
Alina ei koskaan puhunut eikä kävellyt, mutta hän ilmaisi silti eleillä ja ilmeillä, mistä pitää.
– Alina oli jääräpää ja tahtotyttö: hän oli saanut ominaisuuksia meiltä molemmilta. Hän oli meidän pikkuinen vauva, Kai tiivistää lämpimään sävyyn.
Pauliina on samaa mieltä.
– Aina sanotaan, että "kunpa vauva-aika ei päättyisi koskaan". Meillä se ei loppunut. Meillä oli yhdeksänvuotinen vauva-aika, Pauliina pohtii.
Koska odotusaikana vauva oli todettu ultratutkimuksissa terveeksi, oman lapsen kehitysvamman hyväksyminen vei aikaa.
– Emme ihan hyväksyneet kaikkea, mitä lääkärit sanoivat. Näimme Alinan toisin kuin muut. Uskoimme hänen kehitykseensä, ja sitä tulikin, pieninä askelina, Kai sanoo.
Pauliina olisi halunnut kysyä lääkäriltä, mitä sanat todella tarkoittivat, kun lääkäri sanoi lapsen olevan vaikeasti kehitysvammainen. Lopulta pari hyväksyi sen, ettei heidän lapsensa kehity normaaliin tapaan.
– Kun perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi, elämään astuu sellainen epävarmuus, jota ei voi kuvitella. Illuusio täydellisestä elämästä hajoaa heti, mutta silti elämä voi olla hyvää.
– Etsin ensin itsestäni syitä, miksi meille tuli kehitysvammainen lapsi. Alinalla oli mutaatio, jonka syytä ei tiedetty, Pauliina pohtii.
