Pitkän linjan kansanedustaja Sulo Aittoniemi kuoli torstaina Tampereella äkillisen sairauskohtauksen seurauksena.
Kun STT tapasi Aittoniemen maanantaina tämän kotona, mikään ei haastattelutilanteessa viitannut, että lähes 80 vuoden elämäntaival katkeaisi samalla viikolla.
Aittoniemestä huokui elämänilo.
– Sain hiljattain ajokortilleni viiden vuoden jatkoajan, hän myhäili Tampereella kahvipöydän ääressä.
Teatterikärpäsen pureman myöhemmällä iällä saanut Aittoniemi odotti innoissaan käsikirjoittamansa näytelmän heinäkuista ensi-iltaa. Hän kävi alkukesästä Sastamalan Suuliteatterissa harjoittelemassa näytelmäänsä Lentäjäluutnantti Linkreenin kiimaviikot.
– Minulla on siinä pieni rooli Pulmusen vaarina. Tarina kertoo likan hakureissulle lähtevistä kolmesta lappilaiskaveruksesta.
Pohjoinen opetti
Lapin ihmisten sielunmaisema tuli Aittoniemelle tutuksi jo 1960-luvulla, ennen poliisin ja kansanedustajan uria. Sata-Hämeessä pientilalla nuoruutensa viettänyt Aittoniemi hakeutui tienaamaan elantoa Rovaniemelle vuonna 1964.
– Olin jotain 17-18-vuotias, kun hommasin kotitilalle vekselillä traktorin. Töitä ei sitten ollutkaan, mutta vekseli jäi. Piti lähteä muualle. Olin lokakuussa 1964 Tampereen rautatieasemalla pohjoisen junaan astuessani tyhjä poika. Pienessä laatikossa ei ollut kuin pitkät kalsarit ja villasukat.